Olen eksyksissä omissa mietteissäni. Pohdin, pohdin, enkä tule mihinkään lopputulokseen. En edes tiedä, mitä mietin.
Tommi on jo viikon myöhässä. En tiedä mitä ajattelen siitä. En yllättynyt, en ollenkaan. Minun ei kai pitäisi olla edes pettynyt, mutta silti salaa olen. Ja olen myös vihainen. Haluaisin huutaa hänelle, ihan kasvotusten. Haluaisin purkaa kaikki argessiot ja raivota oikein kunnolla. Ja kyllä, haluaisin kostaa. Haluaisin kertoa Sallalle. Mutta lienee jo sanomattakin selvää, että en tee mitään.
Annan vain olla, ajattelen jotain muuta.
Lauri. Hänen kanssaan menee loistavasti, paremmin kuin ikinä. Luulisin ainakin. Olen kokoajan varpaillani, pelkään pettyväni taas, mutta yritän olla positiivinen. Juttelemme todella usein. Hyvät huomenet vaihdamme heti aamulla puhelimessa ja samoin hyvät yöt illalla. Vaikka emme edelleenkään tapaa kovin usein, kaikki on hyvin.
Pitäisi olla tyytyväinen, mutta silti tuo Tommi juttu vaivaa minua. En ole vieläkään päässyt siitä yli. Pääsen Tommista aina hetkeksi irti, mutta sitten hän palaa taas takaisin ja huomaan olevani iloinen siitä. Äh, vaikeaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti