Herään ovikellon soittoon. Kello on kolme päivällä, en tiedä milloin nukahdin, enkä tiedä kauanko olen nukkunut. Ovikello soi uudelleen. Nousen ylös, kiskon aamutakin päälleni ja raahaudun ovelle.
"Sä näytät ihan syöpäpotilaalta! Miten sä oot ton näkönen, ootsä kipee?"
Mieleni tekee laittaa ovi kiinni ja mennä takaisin nukkumaan.
"On mulla vähän kipee olo joo..."
Oikeasti minua vain väsyttää kaikki. Vilkaisen peiliin, joo, näytän hirveältä.
Sain asioita sovittua äidin kanssa, kaikki on kai ok taas. Laurin kanssa puhuin tänään, sanoin olevani vieläkin vähän kipeä. Muuten ei mitään uutta.
Ei mitään jännää kerrottavaa teille. Mieleni tekee kirjoittaa, mutta ei tule mitään mieleen.
Onko teillä mitään toiveita? Mistä haluaisitte lukea? Jotain mielipide juttua, menneisyydestä, tulevaisuudesta, mitä? Kommenttilaatikko on teidän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti