Piilotetaan typerän romanssimme rippeet

Tiedän, että tämän postauksen myötä tulen saamaan negatiivisia kommentteja, minut tullaan luultavasti tuomitsemaan valinnoistani jnejne, mutta olen valmistautunut siihen kaikkeen. Minun elämä, minun valinnat.

Haluan kuitenkin korostaa, että jokainen kommentti on tervetullut, jokaisen kommentin luen ja jokaiseen vastaan. En poista minkäänlaisia kommentteja, jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja kuulen mielelläni teidän ajatuksia asioista. Muistakaa kuitenkin, että loppujen lopuksi päätös on vain ja ainoastaan minun. 

Tommi soitti eilen. Hän oli saanut viestini. Kirjoitin siis pari päivää sitten Tommille facebookissa viestin, joka kuului näin:

"Mä olen ajatellut tosi paljon kaikkea sitä, mitä mulla ja sulla oli ja kaikkea sitä harmia, mitä siitä mulle aiheutui. Mä ymmärrän nyt, että sä vaan käytit mua hyväkses, enkä mä merkinnyt sulle mitään. Ja omaksikin yllätyksekseni olen pystynyt hyväksymään sen asian melko hyvin. 

Sitä mä en kuitenkaan hyväksy, että tää vaan jatkuu ja jatkuu. Meidän täytyy nyt päästä johonkin lopputulokseen tässä loputtomassa sotkussa, meidän täytyy sopia tulevaisuudesta. Mun mielestä ainut vaihtoehto on, että sä poistat mun numeron ja me unohdetaan menneisyys. Ei moikata kun nähdään, ei puhuta enää ikinä. Mut mä haluan kuulla sun mielipitees tähän asiaan, joten soita mulle heti kun saat tän viestin."

Ja niin Tommi soitti. 

"Mä olen tosi pahoillani kaikesta..."

"Sä et ole pahoillas. Mä olin valmis unohtamaan kaiken ja aina just silloin, kun mulla menee hyvin, sä soitat ja tuot kaiken mun mieleen taas. Mä olen Tommi menettäny suurimman osan mun ystävistä. Mun pitäis mennä syksyllä kouluun, jossa kaikki vihaavat mua. Sä tuhoat mun opiskelun. Mun vanhemmat ylistää sua maasta taivaisiin, enkä mä voi kertoa niille totuutta susta. Mä en vaan voi. Mä elän jatkuvassa valheessa. Sä olet pilannut ihan kaiken. Ja sä teit sen kaiken vaan saadakses seksiä multa. Mulla on niin iljettävä ja hyväksikäytetty olo, että sä et voi ikinä tuntea sitä mitä mä nyt tunnen."

"Anteeks."

"Luuletsä tosissas, että toi korvaa kaiken? Ainut asia, mistä mä tässä elämässä nautin, on se, että yhdellä puhelulla mä voin kostaa tän kaiken sulle. Ja mä tiedän, että myös sä olet menettänyt tosi paljon. Kaikki sun ystäväs vihaavat sua, sulla menee kämppä alta, sulla ei ole autoa, sun perhe hylkää sut. Ja mä voin viedä sulta myös sen, minkä takia sä olet uhrannut tän kaiken. Mä voin pilata sun ja Sallan suhteen ihan milloin mä haluan. Mutta tiedätkö Tommi rakas, mä en tee sitä. En ikinä."

"Miks? Sulla on kaikki oikeudet tuhota mut."

"Mä välitän susta Tommi. Mä välitän susta niin paljon, mä en ole itsekäs paska niin kuin sä olet. Mä annan sun tehdä sun elämälläs mitä sä ikinä haluat, mä pärjään yksin ja niin pärjäät säkin. Mä en kadu mitään, mutten halua että tää jatkuu näin. Tiedän, että meillä ei voi olla enää mitään sun kanssa, ei nyt, ei koskaan."

"Sä olet Ada mahtava ihminen. Sä olet loistavin kenet mä olen ikinä tuntenut, mä toivon, että sä saat kaikki kuntoon sun elämässä ja löydät jonkun joka ansaitsee sut. Mutta mä toivon, että me voitais olla ystäviä vielä. Mä tiedän, että sä haluat sitä myös."

"Joo, mä halusin sitä, mutta sit mä tajusin, että sä vaan satutat mua, eikä siitä ole kuin harmia. Annetaan vaan olla, kiitos kaikesta Tommi, anna mun nyt vaan olla."

"Mä haluan nähdä sut. Nyt heti."

"Nyt ei käy. Mä tiedän, ettet sä ole tulossa. Nyt on liian myöhäistä Tommi."

"Lauantaina, aamulla. Mä annan sulle huomisen aikaa miettiä ja lauantaina mä tuun."

"Hyvästi Tommi."

"Nähdään lauantaina, oot rakas."

Löin luurin korvaan. Tällä kerralla tiedän, että Tommi tulee. Hän ilmestyy huomenna aamulla ovelleni, ihan varmasti. Ja jos ei ilmesty, niin annan vain olla. En ota mitään yhteyttä enää ikinä. Mutta tiedän, että hän tulee. Ja sitä taas en tiedä, mihin se johtaa. Mitä me teemme tällä elämällä, mitä me haluamme? Me, me? Ei ole mitään meitä. Vihaa Tommia, vihaan itseäni. Mutta silti jotenkin salaa toivon, että hän tulee.

Ja mitä Lauriin tulee, meillä menee loistavasti. Lauri soitti eilen heti sen jälkeen, kun olin puhunut Tommin kanssa. "Mä ajattelin tulla piristämään sua, oon tässä pihalla." Jes! Lauri tuli, jäi yöksi, oli ihana. Täydellinen mies, ihan täydellinen.

Mutta miksi silti roikun kiinni Tommissa? Miksi hän roikkuu kiinni minussa? En tiedä, mutta minusta tuntuu, että näin tämän kuuluu mennä. Kaikella on tarkoituksensa. En ota enää yhtään stressiä tästä, annan asioiden mennä omalla painollaan. Mutta silti myönnän, että odotan huomista. Odotan näkeväni Tommin pitkästä aikaa kunnolla. Ja saan vihdoin sen kahvin, jota olen odottanut niin kauan.

Paskamyrsky alkakoon, kommenttilaatikko on teidän. Tiedän, että valintani suututtavat teitä. Ne suututtaisivat itseänikin, jos olisin ulkopuolinen. En vain millään pysty selittämään teille, mitä päässäni liikkuu tällä hetkellä.

Kysykää, tuomitkaa, neuvokaa. Täällä minä olen, valmiina ottamaan vastaan kaiken, mitä teillä on sanottavana.