Sivut

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Sun sana kaikuu mun huomisessa, kunnes syytön murtuu mielivankilassa

Tommi ei siis tosiaankaan tullut, hän on ollut kotona koko päivän. Ehkä hän oikeasti on kipeänä tai sitten ei, en tiedä enää mitä uskoa. Eipä sillä kai ole loppujen lopuksi edes väliä missä hän on, emme kuitenkaan nähneet tänään.

Olen tässä miettinyt, että vastaanko hänelle jos hän soittaa, vai en. Toisaalta haluaisin vastata, mutta toisaalta en. En tiedä. En tosiaankaan tiedä enää mistään mitään.

Tänään en ole nähnyt Lauriakaan, olen vain ollut kotona, pyörinyt itsesäälissä. Ehkä huomenna, ehkä ei.

Ehkä, ehkä, ehkä. En tiedä mistään mitään ja vihaan sitä. Vihaan epävarmuutta.

2 kommenttia:

  1. Sä tunnut olevan sen verran hieno likka - älä vastaa enää Tommin puheluihin/viesteihin. Sä oot antanut hänelle LIIAN MONTA MAHDOLLISUUTTA olla suhun yhteyksissä. HÄN EI OLE HYÖDYNTÄNYT TÄTÄ, eli HÄN VAIN PELLEILEE KANSSASI.

    Keskity tasapainoisiin, kunnollisiin miehinalkuihin, kuten tähän Lauriin.

    Anna Tommin kärsiä valintasan loppuun asti - älä vastaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Tiedän kyllä, että minun pitäisi olla vastaamatta. Ehkä vastaan, kuuntelen mitä hän sanoo, mutten itse sano mitään. Sanoin jo hyvästit ja annan hänelle mahdollisuuden sanoa omansa. Kyllä tämä oli nyt tässä.

    Tai sitten en vastaa ollenkaan, niin kuin ehdotit...

    VastaaPoista