Vittuilen paljon. Kaikille ihmisille, mutta varsinkin Tommille. En minä tarkoita sillä mitään pahaa, mutta se on tapani vastaanottaa pettymykset, tapani ärsyttää, vitsailla, härnätä.
"Mä rakastan sun asennetta." sanoi ystäväni tänään sen jälkeen, kun kerroin mitä sanoin Tommille eilen, kun hän soitti.
"Mä olen tehnyt niin paljon virheitä ja mä kadun niitä. Sä et voi ikinä tajuta, kuinka paljon mä kadun."
"Mä en kadu mitään. Mä olen niin saatanan ylpeä jokaisesta asiasta, minkä mä olen tehnyt mun elämässä. Jokaisesta päätöksestä ja virheestä. Ja mä voin ihan suoraan kertoa sulle, että mä nautin ihan järkyttävän paljon siitä, että mä tiedän, että sä kadut. Mä nautin siitä, kun mä näen, että sä kärsit. Mä en kadu, Tommi rakas, en hetkeäkään, en mitään. En edes sitä, että menin sänkyyn sun kanssas. Ja nyt mä nautin siitä mielikuvasta, muistosta, mikä sun päähäs tuli. Minä ja sinä, kevät yönä meillä. Sä vihaat sitä mielikuvaa ja mä tiedän sen. Siks muistutin sua taas. Uppoudu rakas siihen mielikuvaan nyt. Ajattele sitä. Se yö, maaliskuun kahdeskymmenes, minä ja sinä, mun asunnossa. Sä nautit siitä niin paljon..."
"Älä! Lopeta nyt!"
"Ja silloin sun luona. Ensin sä puhuit Sallan kanssa puhelimessa. 'Mä rakastan sua, hyvää yötä.' Ja se yö oli hyvä. Ihan tosi hyvä..."
"Mä katkaisen tän puhelun ihan kohta."
"Et sä Tommi rakas katkaise kuitenkaan. Sä et vaan uskalla. Sulla ei riitä rohkeus. Vai riittääkö? Katkaise nyt. Lyö mulle luuri korvaan. Hah, sä olet vieläkin siellä! Arvasin, ettet uskalla. Niin kuin et uskaltanut aikaisemminkaan. Tai et vaan yksinkertaisesti halunnut. Sä lumoudut mun äänestä, kuuntelisit niitä juttuja vaikka koko yön. Kaikki, mitä mä sulle puhuin puhelimessa silloin huhtikuun alussa, just ennen kun sun oli pakko ilmoittaa Sallalle, että oot kipeä ja tulitkin mun luokse. Halusit mua niin paljon. Tulit ihan juosten, eikä mun tarvinut edes pyytää."
Tässä vaiheessa Tommi alkoi itkeä. Toimii se kosto näinkin. Minun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin kertoa paloja menneisyydestä, muistuttaa ne asiat hänen mieleensä. Hän saa nyt tuntea edes osan siitä tuskasta, jota minä tunnen.
Kai Tommi silti jollain sairaalla tavalla pitää vittuilustani, koska yhä kaiken tämän jälkeen hän välttämättä haluaa soittaa minulle ensiviikolla. En sitten tiedä miksi, mutta hän sanoi soittavansa. Ja silloin jatkan tätä taas. Hän vei osan minua mukanaan ja minä vien nyt sen osan hänestä. Kosto on suloinen.
Sairasta, kenties, mutta minä nautin.
Ei kovin lempeää. Toisaalta... olrn itse aina lopetanutnrakkausjuttuni vaatimatta minkäänlaisia selityksiä, aikaa, huomiota, olen feidannut vain jonnekin, kuten minun on haluttukin tekevän. Lopputulos on se, että jotakin jää elämään. Tunnetta ei nitistetä, sen haamu jää maailmaanikiajoiksi - ja kun kohdataan, se yhteys, mikä joskus oli, on läsnä - vuosienkin päästä.
VastaaPoistaJa toisaalta. Olen minä puhunut, on tyhjennetty ja puhuttu loppuun suhteita, eikä tieto "kaikesta mitä tapahtui" katoa kumminkaan minnekään. Joskus ajattelen, että se on jotakin jumalallista. Joskus taas, että ihmisten biologinen vetovoima toisiaan kohtaan vain on niin vahva, että se aiheuttaa kaikenlaista.
Niitä rakkausjuttuja ja panoja mulla on ollut siis kymmeniä yhteensä, mutta mä oleniin ikäloppu. Kaikkee hyvää taas, Ada. - Moona
Ja sori kaikki typot, kirjoitan padilla. Viimeinen "oleniin" olisi siis olenkin :D m
VastaaPoistaKirjoitit kommentissasi juuri sen, mitä kaikista eniten pelkään tapahtuvan. Sen, mitä olen yrittänyt selittää teille lukijoille jo pitkään, syyn siihen, miksi haluan selvittää tämän kaiken kunnolla.
VastaaPoista"Lopputulos on se, että jotakin jää elämään. Tunnetta ei nitistetä, sen haamu jää maailmaan ikiajoiksi - ja joskus kun kohdataan, se yhteys, mikä joskus oli, on läsnä - vuosienkin päästä."
Loistavasti kirjoitettu, loistava kommentti. Paras ikinä. Tämä herätti minussa taas kasan ajatuksia, yritän saada niistä kirjoitettua jotain järkevää ihan postauksen muodossa kohta. Kiitos näistä sanoista Moona. Kiitos <3
aika häijyä, vaikka toisaalta ymmärrettävää.. mä en tosin pystyis elää itseni kanssa jos saisin jonkun itkemään ihan vaan sen takia, että olin niin julma D:
VastaaPoistaJoo, en minäkään "viattomille" ihmisille pystyisi tekemään noin, mutta mietin aina, että kuinka monesti Tommi on saanut minut itkemään. Niitä kertoja on niin monta, etten pysty edes luettelemaan...
VastaaPoista