Ahdistaa. Uuvuttaa tämä jatkuva epävarmuus, odottaminen ja se, etten osaa päättää mitä teen. Mikään ei etene mihinkään. Levoton olo, tekisi mieli juosta vain loputtomasti, eikä pysähtyä ikinä, mutta toisaalta en jaksa edes liikkua. Janottaa, mutten jaksa hakea juomista.
Haukottelen kokoajan ja silmät tuntuvat painavilta, mutten silti saa unta. Aika kulkee hitaasti, mutta silti liian nopeasti. Ajatukset juoksevat päässäni niin lujaa, etten saa enää yhdestäkään ajatuksesta kiinni. Ne vain pomppivat edes takaisin. Kaikki tekemäni virheet, kaikki ne turhat riidat, kaikki tuhoutuneet ihmissuhteet. Kaikki palaa mieleeni ja tunnen sen tuskan uudelleen.
Janottaa vieläkin. Sykkeeni on liian kova, ahdistaa, on vaikeaa hengittää. Tuntuu, kuin paniikkikohtaus ottaisi vallan minusta, mutta osaan kyllä rauhoittua ja saan sen menemään ohi. Vai osaanko? Itkettää. Mieliala vaihtelee kokoajan, onnellisesta surulliseen, surullisesta vihaiseen ja siitä taas takaisin onnelliseen. Ärsyttävää. Turhauttaa. Puristan käsiä nyrkkiin, tekisi mieli hakata päätä seinään ja huutaa.
Vihaan tätä kaikkea. Vihaan. En halua olla minä. En halua olla olemassa. Miksei aikaa voi kelata taakse päin?
Huominen stressaa. Pitäisi nähdä Tommi, pitäisi suunnitella tulevaisuus. En halua! Haluan paeta, olla ottamatta vastuuta mistään. Olla joku muu, joku, kenellä on kaikki hyvin. Joku, kenen suurin ongelma on pariton sukka kaapissa tai reikä puserossa.
Tuntuu siltä, että langat alkavat karata käsistäni taas. Talvella sekoilin liikaa ja pelkään ajautuvani siihen uudelleen. Mutta jos irroitan langat käsistäni vain hetkeksi? Otan kaiken haltuun taas huomenna? Olen kestänyt jo niin kauan, että tarvitsen pienen tauon. Olen ansainnut sen.
Kädet tärisee. Mitä jos en pystykkään vastustamaan kiusausta aamulla. Jos vain tämän kerran lähtee käsistä, niin kuin viimeeksi kävi? Pidän huolen, ettei niin käy nyt. Vain tämän kerran.
Palataan asiaan huomenna. Lupaan. Elossa ja ehjempänä kuin koskaan.
Neuvon sinua nyt ottamaan rauhallisesti. Tiedän kuinka vaikeaa se voi olla mutta älä ajattele nyt Tommia tai ketään muutakaan. On kuitenkin hyvä että tapaat Tommin ja saatte jotain puhuttua. Ehkä Tommillakin on samanlainen olotila? Hän kuitenkin vielä ehdotti itse tapaamista. Sekin on kuitenkin jotakin. Anna Tommin aloittaa keskustelu. Tulevaisuus on vielä pimennossa. Se näyttäytyy kun on sen aika. Voit vaikuttaa siihen itse pienillä teoilla kuten katsomalla jonkin lempielokuvistasi ja piristämällä sillä omaa päivääsi. Mutta koko tulevaisuutta et voi vielä suunnitella. Anna sen tulla luoksesi rauhassa, uutena ja ihmeellisenä.:)<3
VastaaPoistaUskon, että Tommilla tosiaan on samanlainen olotila. Hän vaikutti olevan melko palasina silloin kun soitti. Yritän kuitenkin olla säälimättä häntä, ei minusta yhtään sen paremmalta tunnu.
VastaaPoistaSaa nyt nähdä tuleeko Tommi edes, en usko, mutta toivon niin.
Kiitos <3