Ei nyt enää saa pysähtyä taakse katsomaan, meitä kahta ylpeää, raukkamaista lähtijää

Kävin tänään pikaisesti moikkaamassa Lauria ja onnittelemassa synttärisankaria, mutta en jäänyt pidemmäksi aikaa. Tommi on tänään taas pyörinyt mielessä paljon, eikä muutenkaan ollut mikään juhlatunnelma, niin en halunnut mennä pilaamaan toisten juhlia. Annan Laurin nyt pitää hauskaa kavereidensa kanssa, olimmehan jo viime yön yhdessä. 

Nyt istun meillä ystäväni kanssa, syömme suklaata ja kuuntelemme musiikkia. Tommista ei ole kuulunut mitään ja haluaisin tietää mitä hän touhuaa. Olen utelias, tiedän.

Minua jää todella helposti vaivaamaan kaikki selvittämättömät asiat ja muistan ne vielä pitkänkin ajan päästä, joten haluaisin kovasti saada selvitettyä tämän homman, mutta en oikeastaan edes tiedä, mitä haluaisin tehdä. No joo, jos millään ei olisi enää mitään väliä, kertoisin Sallalle kaiken ja se olisi sillä selvä, mutta en tiedä. Yritän vain olla ajattelematta ja sulkea kaiken pois mielestäni, mutta ei se toimi niin, ainakaan kovin kauaa. 

Eilen pystyin unohtamaan Tommin ihan täysin, pidin vain hauskaa ja se ei edes tullut mieleeni, mutta tänään alitajunta on muistuttanut Tommista ihan kokoajan. Kaikki pienetkin jutut tuovat Tommin mieleen ja se ärsyttää minua. Miksi pitää muistaa? Olisi vain helpompaa unohtaa kaikki ja kieltää totuus.

No, tämä on vain yksi niitä huonompia hetkiä, huomenna menee taas paremmin, uskon niin. Tai toivon ainakin.