Et rakkautta voi hämätä, se saapuu hiljaa huutaen ja varmistaa että valmistautunut en

Hetkittäin sitä vain pysähtyy miettimään elämää. Sen tarkoitusta, omia päämääriään ja kaikkea, mitä on tehnyt. Sitä, mistä on tullut ja mihin on menossa. Sitä, mitä haluaisi matkan varrella tapahtuvan ja mitä ei. Omia arvojaan, sitä mikä minulle on tärkeää.

Ennen olin vanhempien pikku enkeli, hyvä koulussa ja kaikkien kaveri. Kohtelias ja hyvä käytöksinen, en tehnyt mitään kiellettyä tai yleisten arvojen vastaista. En halunnut mitään pahaa kenellekkään ja tein kaikkeni, jotta muilla olisi hyvä olla.

Tällä hetkellä olen nuori, ensi vuonna täysi-ikäinen tyttö, jonka pitäisi ottaa vastuuta tekemisistään yhä enemmän ja enemmän kokoajan. Elää arvojensa mukaisesti, omata tavoitteita ja tehdä töitä niiden eteen. Se on se, mitä maailma minulta odottaa.

Olen kuitenkin ottanut sen linjan, että en elä muiden odotusten mukaisesti. En missään vaiheessa tehnyt tietoista valintaa, että "joo, nyt teen just niin kuin ei pitäis", mutta niin minä silti vain teen. Jotkut kai kutsuvat sitä itsekkyydeksi. Teen juuri niin, kuin hyvältä tuntuu. En jaksa murehtia tulevaisuutta kovinkaan pitkälle. Ajattelen toki viikkojen, kuukausienkin päähän, mutta en sen pidemmälle. Ei siitä ole mitään hyötyä. Tulevaisuutta ei voi nähtä, eikä siihen voi kovinkaan paljon vaikuttaa etukäteen.

Joku kenties luokittelisi tämän minun ja Tommin jutun virheeksi ja olettaisi minun katuvan. Ei, en kadu. Jos en olisi ollut Tommin kanssa, tuskin olisin myöskään tämän uuden tapauksen matkaan lähtenyt. Tommi muutti minua ihmisenä paljon. Ennen en olisi halunnut olla tällainen kuin nyt olen, mutta olen loppujen lopuksi ihan tyytyväinen tällä hetkellä. Toki minua hetkittäin ahdistaa ihan suunnattomasti, mutta taisin saada Tommista ystävän ja tästä toisesta tapauksesta toivottavasti jotain enemmän.

Olen myös miettinyt, että jos ja kun Tommin ja minun suhde on nyt tässä, niin mitä käy blogille. Pidän kirjoittamisesta, enkä haluaisi lopettaa. Teitä myös varmasti kiinnostaa tietää, miten tämä kuvio lähtee toimimaan, pystynkö olemaan Tommin kanssa vielä tekemisissä, tuleeko minusta ja tästä uudesta tapauksesta mitään. Joten jatkan kirjoittamista ja katson mihin tämä menee. Kirjoittaminen on todella terapeuttista ja se selventää ajatuksiani hurjasti, joten mielelläni jatkan.

Mitä te haluaisitte lukea? Jotain teemapostaus ideoita, vai ihan vaan joka päiväisiä kuulumisia? Voin kirjoittaa henkilökohtaisemmistakin aiheista, koska anonyyminä kuitenkin kirjoittelen. Onko teillä mitään kysymyksiä? Kommenttiboxi on teidän!