Vuosi sitten

Aloin pohtia enemmänkin sitä, millaista elämäni oli vuosi sitten. Silloin olin valmis tekemään mitä vain saadakseni erilaisen elämän, mutta nyt kun mietin, se olikin ihan hyvä. Mutta enää en saa sitä takaisin.

Vuosi sitten olin päättämässä peruskoulun. Todistuksessa kaunis rivi kaseja, en siis ollut mikään kympin oppilas, mutta ihan hyvä silti. Olin juuri muuttanut omaan kotiin, opettelin ottamaan vastuuta itsestäni. Kaikki oli uutta ja jännittävää, harjoittelua vasta. "Nyt voin aloittaa puhtaalta pöydältä", ajattelin. 

Peruskoulu loppui ja syksyllä aloittaisin uudessa koulussa. Saisin paljon uusia kavereita, hyvä koulumenestys jatkuisi, saisin työpaikan koulun ohelle ja saisin hieman rahaa säästöön. Aloittaisin jonkin uuden harrastuksen, jonka parissa saisin lisää kavereita. 

Mitä sen sijaan tein? Aloitin kyllä uudessa koulussa, mutta huonolla menestyksellä. En saanut sieltä oikeastaan ollenkaan ystäviä ja menetin ne kaikki vanhatkin ystävät. Etsin ja etsin töitä, enkä löytänyt. Ei kukaan palkkaa alaikäistä. Elän kädestä suuhun, saan kuukausirahan juuri ja juuri riittämään. Aloitin suhteen kaverini poikaystävän kanssa. Kannan salaisuutta mukanani kokoajan ja yritän parhaani mukaan elää sen kanssa. Se uuvuttaa minua, enkä jaksa harrastaa mitään. 

Mikään tavoitteistani ei toteutunut, enkä jaksa asettaa uusia tavoitteita. Tulisin pettymään vain lisää. Eivät nuo edellisetkään tavoitteet niin epärealistisia olleet, mutta silti en saanut niistä yhtään toteutettua. Olen epäonnistunut kaikessa.