Toivoin, että kaupunki olis kadonnut ja minä sen kanssa

Tommi ja Salla ovat ilmeisesti edelleen erossa, ainakin juorujen perusteella. Tommista ei silti ole kuulunut mitään pariin päivään. Kävin tänään hänen työpaikallaan, hän on kuulemma sairaslomalla. Ei tainnut olla helppo ero, mutta toivottavasti pysyvä. Ja toivottavasti Tommi ei hylkää myös minua nyt. Se nähdään aikanaan, nyt minulla ei ole voimia ajatella koko asiaa. Uupumus yrittää ottaa vallan taas.

Uusimmassa Demissä oli melko hyvä kirjoitus masennuksen sairastaneelta kirjailijalta, Emmi Itärannalta. Jotkut kohdat tästä tekstistä olivat kuin suoraan elämästäni.

"Makaan kerrostaloasuntoni lattialla, sillä en jaksa nousta. Pyykkikori pursuaa yli, tiskit kerääntyvät torniksi keittiössä. En huomaa illan tuloa. On kuin koko keho olisi kääritty tummaan, painavaan, hiertävään peitteeseen. Eikä vain ihoa, vaan luut, hermot ja tunteet: jokainen ajatus käynnistää ketjureaktion, joka nostaa kyyneleet silmiin. 

Puhelin muuttuu ongelmaesineeksi. Kun soitan jollekulle, suustani purkautuu pelkkää pahaa oloa. Jälkikäteen tunnen syyllisyyttä."

Ei mitään lisättävää.