Minun luokseni tullaan vasta silloin, kun kaikki muut ovat kiireisiä. Minä en ole ikinä kiireinen. Minulla on aina aikaa. Minä olen se viimeinen vaihtoehto, se kenelle soitetaan silloin, kun muut eivät vastaa. Minua ei ikinä pyydetä mihinkään. Minä saan aina olla pyytämässä ja silti olen aina yksin. Olen vain taakka. Se, jonka kanssa on joskus pakko mennä johonkin, koska ei enää kehtaa kieltäytyä.
Vietän iltani yksin. Käyn yksin kahvilla ja ostoksilla. Olen se, ketä katsotaan elokuvissa säälivästi, koska olen yksin. Öisin en saa unta, koska en osaa nukkua yksin. Kävelen öisillä kaduilla ja katselen juhlista tulevia pariskuntia ja kaveriporukoita puistossa. Hymyilen tekohymyä, koska en jaksa hymyillä yksin. Ei minulla ole mitään aihetta siihen.
.jpg)
Aika vain kuluu, istun asunnossani ja kuuntelen kellon tikitystä. Jossain vaiheessa tajuan, että päivä alkaa olla lopuillaan, olen unohtanut syödä, enkä oikeastaan ole tehnyt mitään muutakaan. Jotenkin kummallisesti olen saanut kuitenkin puettua päälleni, olen jopa meikannut. Kävinkö jossain tänään? Saatoin käydäkkin. En ole varma oliko se tänään vai eilen. Selaan puhelutietoja, kukaan ei ole soittanut minulle tänään, enkä minä ole soittanut kenellekkään. Ikkuna on auki ja minulla on kylmä. Milloinkohan avasin sen ja onko minulla ollut kylmä jo kauankin? En jaksa nousta sulkemaan ikkunaa. Pian unohdan taas sen kylmyyden.
Olen ollut tässä maailmassa jo 17 vuotta. Miksi? En ole saanut aikaan mitään hyödyllistä. Kuinka kauan olen täällä vielä ja miksi? Onko tällä kaikella joku tarkoitus? Ei minusta ole mitään hyötyä kenellekkään, ei kukaan tarvitse minua. Ahdistaa. Miksi olen täällä vielä ja mikä on tämän kaiken tarkoitus?
Kukaan ei osaa varmaksi sanoa miksi olet tässä maailmassa tai mikä elämän tarkoitus ylipäätään on, mutta ajan kanssa tulet varmasti löytämään omat syysi elämiseen. :) Tarkoituksesi tällä hetkellä tuntuu olevan juuri sen elämän tarkoituksen löytäminen ja sitten sen mukaan toimiminen. Minä ainakin ajattelen niin, että meillä jokaisella on jokin tarkoitus täällä maan päällä, tiedostaapa sitä itse tai ei. Älä kuitenkaan ahdistu liikaa tiedottomuudesta, vaan koita nauttia kysymyksistä ja pohtia niitä avoimin mielin. Joku päivä vastaukset tulevat kyllä luoksesi.
VastaaPoistaKiitos, ihana kommentti ♥
VastaaPoistatää nyt ei liity ihan aiheeseen, mutta saako udella, että miksi asut yksin vaikka oot vasta 17-vuotias? :o
VastaaPoistaJuu ei se mitään, aina saa kysyä ja vastailen näihin ihan ilomielin :)
VastaaPoistaTosiaan, muutin 16-vuotiaana omaan kotiin. Tähän on useita syitä, ensinnäkin vanhempani asuvat sen verran kaukana koulustani, että oli ärsyttävää joka päivä raahautua bussilla niin pitkä matka kouluun. Toinen syy muuttooni oli se, että lähes kaikki silloiset ystäväni asuivat täällä. Lisäksi olen aina ollut tosi itsenäinen ja muuttaminen tuntui hyvältä idealta. Ja siis asuntoa kävin katsomassa ihan hetken päähänpistosta maanantaina ja saman viikon perjantaina muutin, joten tämä ei ollut mitenkään harkittu juttu. En kuitenkaan kadu muutoa yhtään, päin vastoin!
Myöskään tilanteeni kotona ei ollut mitenkään helppo ja suhteeni äitiini on melko monimutkainen. Välillä tulemme toimeen ihan hyvin ja välillä emme ole missään tekemisissä pitkään aikaan. Huomasin muutoni jälkeen, että tulen toimeen hänen kanssaan paljon paremmin nyt, kun asumme eri paikoissa, joten ratkaisu oli siltäkin kannalta hyvä.
Siinäpä ne tärkeimmät syyt kai, en oikein osaa muuttoani muuten perustella :)
Sinä olet tärkeä ja sinulla on merkitys!
VastaaPoistaEt ole ainut joka kököttää yksin kotona. Olen samanlainen. Istun yksin kaikki päivät neljän seinän sisällä lukuun ottamatta koulussa käyntiä. Välillä jään miettimään sitä ja kaikki purkautuu itkukssi. Jouduin viime syksynä muuttamaan sadan kilometrin päähän kotoani opiskelemaan ja toivoin löytäväni uusia ystäviä ja aluksi löysinkin. Lopulta jäin porukan ulkopuolelle ja tässä ollaan. Siinä oli vain yksi hyöty. Kun istuin illat yksin tietokoneen ääressä ja surffailin eri sivuilla, tapasin nykyisen poikaystäväni. Hän toi elämääni iloa ja ehkä herätti sisäisen minäni henkiin. Vieläkään minulla ei ole kuin pari kaveria, mutta on sekin jo parempaan päin. Löydä sinäkin itsesi ja lähde jonnekkin jossa on ihmisiä. Esim kun olet siellä leffa jonossa niin katso ympärillesi, siellä voi olla joku toinenkin yksinäinen sielu ja ota puheeksi vaikka leffa jota olette menossa katsomaan. Olet varmasti ihana ihminen ja sinulla on merkitys olla tässä maailmassa. ps. kaikella on tarkoituksensa
VastaaPoistaItsekin uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. En vain ole vielä keksinyt mikä tämän tarkoitus on...
VastaaPoistaKiitos ♥
Kyllä sä jaksat!<3 Ainakin mä uskon suhun ja siihen rakkauteen, jota tunnet Tommia kohtaan. Sä oot ainutlaatuinen ja sun ei todellakaa tarvi ikinä syyttää itteäs siitä että oot "varalla" se on Tommin vika ku ei tajuu sun ihanuuttas! Uskon suhun ihan täysin ja sun tekstistä paistaa läpi aina sun aito tunne ja olemus. Vielä sä löydät "sen oikean" joka laittaa sut aina etusijalle. Jaksa uskoo siihen!:) Se ei oo vaa viel osunu sun kohalle. Oot tärkee!<3
VastaaPoistaKiitos <3
VastaaPoista