Ahdistaa. Enemmän kuin koskaan. Tommi soitti äsken, mutta ei tämä siitä johdu. Tuntuu vain, että kaikki kaatuu päälle. Väsyttää liikaa, mutten pysty nukkumaan. En vain saa unta. Paniikkikohtauksenkin sain tänään taas pitkästä aikaa, tosi kiva. Kaikki vanhat asiat pyörivät mielessä ja kaikki uudet ongelmat niitten seassa. Minulla on omatunto. Se on herännyt talviuniltaan taas. Olisi pysynyt piilossa vielä hetken. En kaivannut sitä. En sitten yhtään.
Mitä minä teen? Miten saan ikinä kaikki ongelmat selvitettyä? Aina kun luulen saaneeni yhden ongelman selväksi, tulee uusi ongelma. Joka kerta. Kaikki kaatuu päälle. Olen jumissa, enkä pääse irti.
En ole tyytyväinen tähän minun ja Tommin tilanteeseen. Tommi on. Tottakai on, miksi ei olisi? Hänellä on kaksi naista, on varaa valita kumman haluaa tänään. "Salla maanantaina, Ada tiistaina..."
Mutta kyllä minä mielummin olen tässä tilanteessa, kuin kokonaan ilman Tommia. En vain pysty luopumaan hänestä. Hänen takiaan kestän tämän kaiken. Mutta olisihan se kiva, että voisimme liikkua yhdessä julkisesti, eikä tarvisi olla piilossa kaikilta katseilta. Voisimme olla edes ystäviä ilman jatkuvaa salailua, mutta ei.
En tiedä mitä teen. Sallalle kertominen ei ole vaihtoehto, luovuttaminenkaan ei ole. Minun täytyy vain kestää. Mutta kuinka kauan vielä?
miksei sallalle kertominen muka ole enää vaihtoehto?
VastaaPoistaOlen tullut siihen lopputulokseen, etten vain pysty kertomaan. Menetän siinä liikaa. Tommin, maineeni, ystäväni, kaiken. Ja myös Tommi menettää kaiken. En halua sitäkään.
VastaaPoistaJa mietin myös Sallaa. Hän vahingoittaisi itseään. Ihan varmasti vahingoittaisi, en vain tiedä kuinka pahasti, mutta silti. En vain voi kertoa.
On se vaihtoehto, mutta mustakin huono sellainen.
VastaaPoistaMun tekee pahaa, sä olet niin nuori vielä. Tiedän, että varmaan olet kokeneempi ja "vanhempi" kuin ikäisesi, mutta usko mua: sä olet tosi nuori.
Luovuttaminen on helvetin hyvä vaihtoehto. Lue vaikka Tommy Hellstenin (sori, en muista miten toi sukunimi oikeasti kirjotetaan) "Saat sen, mistä luovut".
Jos jotain olen elämässäni oppinut, se on se, että missä hampain kynsin roikun, sen menetän. Kun pelkään, että menetän, niin varmasti menetän.
Jos nyt luovut, teet kuten Kolmas nainen laulaa: "ois siis lähtee käveleen nyt, painas oven kiinni perässään".
Menet, et katso taakse - kuka tietää, vaikka Tommi juoksisi perään. Mutta sun on tehtävä se todella, uskottava, että sä tosiaan menet ja pärjäät.
Mä toivon sitä sulle sydämestäni, pieni ystäväni.
Olen nuori, tiedän, alaikäinenkin vielä. On myös totta, että olen varmasti kokeneempi, kuin muut ikäiseni.
VastaaPoistaLuin äsken netistä pätkiä Hellstenin kirjasta, ja ihan mielenkiintoisia ajatuksia siellä oli. Voisin vaikkapa loman aikana lukea kyseisen kirjan, jos aikaa löytyy.
Minä uskon, että jos nyt luovuttaisin, Tommi tulisi perään. Mutta en halua ottaa sitä riskiä, ettei hän tulisi. Ainakaan vielä. Joku päivä minun on pakko ottaa se riski, koska en kestä enää kauaa, mutta en halua ottaa sitä nyt. En vain vielä usko, että pärjään yksin.
Kiitos paljon kommentistasi! :)