Sivut

torstai 23. toukokuuta 2013

Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään, et vielä tää juttu puukottaa selkään

Eilen illalla yhdeltätoista me lähdettiin ja aamulla kuudelta olin kotona. Oli ihanaa pitkästä aikaa tehdä jotain "normaalia", sellaista, mitä muut ikäiseni tekevät.

Olin muutenkin jo tosi onnellinen, mikä on melko harvinaista ja kaiken kruunasi puhelu Tommilta. Ei hänellä ollut mitään eityistä asiaa, kunhan soitti ja kyseli mitä kuuluu. Myöhemmin yöllä onnistuimme hankkimaan itsellemme ongelmia ja mietimme, keneltä pyytäisimme apua. 
"Mä soitan Tommille. Ei se auta meitä kuitenkaan, mut kunhan testaan."

"Anteeks, että mä tähän aikaan soittelen sulle. Oothan sä yksin?"
"Oon yksin, ei haittaa yhtään, että soitit. Itketkö sä?"
"Mä tarvin nyt oikeesti apua, sano mulle mitä mä teen."
"Tulkaa hei meille nyt, katsotaan sitten mitä me tehdään. Oo ihan rauhassa nyt vaan, ei oo mitään hätää. Nähdään ihan just."

Minua oikeasti pelotti ja Tommikin huomasi sen. Jo pelkkä hänen äänensä kuuleminen rauhoitti minua ja yllätyin, että hän todella halusi auttaa. Siellä me istuttiin Tommilla vähän aikaa ja lähdin sitten kotiin nukkumaan ja ystäväni meni omaan kotiinsa. Ongelma taisi onneksi selvitä itsestään, vaikka ensin olinkin tosi peloissani.

Tommi soitti vielä aamulla ja varmisti, että kaikki on hyvin. Nyt olen vielä entistäkin vakuuttuneempi siitä, että hän oikeasti välittää. Minun ihana mies. Tai ei minun, mutta melkein.

Välillä jo mietin, että mikä taka-ajatus tässä on. Miksi hän on niin kiltti? Liian kiltti jopa. Auttoi, vaikkei saanut mitään vastineeksi. Ehkä hän vain oikeasti välittää. Haluan uskoa niin. Ihana mies <3

3 kommenttia:

  1. Mitä teille yöllä sit oikeen tapahtui :O ? Jotain vakavaa?

    VastaaPoista
  2. Nähtiin yks vanha tuttu, jonka kanssa minulla on aiemmin ollut vähän ongelmia. Uhkailua, seuraamista, perättömiä juoruja ja muuta. Ikinä en kuitenkaan poliisille asti ole tätä vienyt, niin eilen sitten näimme tuon tyypin taas. Luulin jo, että olen päässyt lopullisesti eroon hänestä, mutta ei.

    Ja tosiaan, hän siis olisi halunnut puhua ja kun en suostunut, tämä kaikki päättyi siihen, että hän juoksi meidän perässä pimeällä metsätiellä jne. jne.

    Ei siitä kuitenkaan sen enempää, en halua olla liian tunnistettavissa blogin perusteella, on aihe kuitenkin sen verran arka, ymmärrät varmaan :)

    VastaaPoista