"Mä tulin just kotiin, oon ollu yhen kaverin kanssa pääkaupunkiseudulla pari päivää hoitamassa työasioita."
"Aa, okei. Sun piti soittaa mulle jo pari päivää sitten, taisitpa unohtaa mut taas."
"Sori, hei oikeesti. Mä en muistanu yhtään! Mut nyt mä soitin, tuli ikävä."
"Ei tää voi jatkua näin. Mä en jaksa sitä, että mä vaan odotan kokoajan. Salla ja kaverit ja alkoholi menee kokoajan mun edelle. En mä jaksa odottaa enää."
"Kyl tää tästä hei, mulla vaan on nyt niin paljon kaikkea, mut kyl mulla kesällä on enemmän aikaa sulle. Uskothan sä mua?"
"En. Sä valehtelet mulle kokoajan. Me ei edes nähdä ikinä, paitsi jos sä olet humalassa. Kai sä tajuat, että joudut ennemmin tai myöhemmin valitsemaan mun ja Sallan välillä ja tiedän, että valitset Sallan etkä mua?"
"En mä joudu. Kukaan ei saa ikinä tietää tästä, jos sä et kerro. Me voidaan kyllä nähdä useammin nyt, mä lupaan."
"Sä oot luvannu mulle niin monesti aiemminkin. Sun sanoillas ei oo enää mitään merkitystä mulle. Voitko nyt vaan tehdä tän helpommaks mulle ja valita Sallan nyt, etkä kiduttaa mua enää yhtään kauempaa?"
"En mä halua luopua susta, sä oot mulle niin tärkeä, mä välitän susta oikeesti. Mä lupaan, että sun ei tarvi odottaa enää."
"Sä soitat vähintään kahden päivän välein ja me nähdään tässä viikon sisällä, niin että sä oot selvä. Tajuutko sä nyt? Tai jos sä et halua, niin ei sit. Sano se sit nyt, niin mä luovutan ja sä voit tehdä mitä ikinä haluat."
"Kyllä mä tajuun, anteeks että oot joutunu oottaa mua, en mä tajunnu, että sä oikeesti välität. Mä soitan sulle huomenna tai ylihuomenna niin sovitaan et milloin nähdään."
Että sillälailla. Ei hän halua luovuttaa, en vain tiedä miksi. Kai hän oikeasti välittää. En vieläkään ole tyytyväinen lopputulokseen, ei tämä voi jatkua näin. Kyllä Tommi joutuu jossain vaiheessa valitsemaan joko minut tai Sallan, hän ei vain halua myöntää sitä itselleen.
No, kului pari tuntia tästä puhelusta ja olin juuri käymässä nukkumaan. Puhelimeni soi ja se oli Tommi.
"Tuutsä hei mun kanssa tohon huoltikselle kahville?"
"Nyt vai? Ootsä kännissä taas?"
"No pari otin kaverin seurana tossa baarissa, mulla on huomenna vapaapäivä."
"Eli nähdään nyt ja sit sun ei tarvi nähdä mua taas viikkoon?"
"Ei, kun tätä kertaa ei varsinaisesti lasketa, mä oon humalassa. Nähdään oikeesti selvinpäin ihan tässä lähipäivinä."
"Mä tuun, nähdään vartin päästä siinä huoltsikan edessä."
Niin me sitten nähtiin. Herra jopa vaivaantui tulemaan paikalle. Hänellä on kuulemma ollut ikävä ja hän on ajatellut minua kokoajan. Silti hän unohti soittaa. Just. Jossain vaiheessa ärsyynnyin ihan täydellisesti ja riitelimme taas, mutta hän onnistui lepyttämään minut. Puhuimme myös kaikesta ahdistavasta, minun menneisyydestä, hänen menneisyydestä, tulevaisuudesta ja kaikesta. Saatoin hänet kotiin ja halasimme pitkään.
"Sä oot tärkeä mulle, älä jätä mua ikinä yksin, jooko?"
"Sulla on Salla, sun kaverit, sun perhe ja sukulaiset. Mulla ei oo ketään. Tajuutko sä nyt? Et se oo sä joka jää yksin vaan minä."
"Kyllä me löydetään sulle ystäviä. Ja mä olen aina sun ystävä. Sä oot tärkee, mä soittelen sulle heti kun ehdin. Hyvää yötä."
En tiedä enää mitä pitäisi ajatella. Hän on niin ihana ja niin kamala samaan aikaan. No, saa nähdä mitä tapahtuu kun kerrankin tapaamme niin, että hän on selvä. Enkä vieläkään tiedä, että olemmeko vain ystäviä, vai voisiko meistä joskus tulla jotain muutakin. Tuskin. En tiedä.
mua huvittaa että muka muistat kaikki puheenvuorot sana sanalta ;D ymmärrän että tuskin nyt ihan täysin muistat et laitat niinku asiat suurinpiirtei meni. Silti, taitaa olla sepityksen makua täs tarinas ;DD
VastaaPoistaHarmittaa kun annat sen mihen pompotella sua. Teet heti niinkuin se käskee. Tietty sitä se rakkaus teettää, ymmärrän. Mutta aina kun annat hänelle köyttä ja myönnyt, tuo ei tule silloin koskaan loppumaan.
VastaaPoistaEtkä sinä ole yksin, ystäviä löytyy aina. Ihan varmasti. ♥
Anonyymi: En muistakkaan kaikkia keskusteluja sana sanalta, en tietenkään :D Kirjoitan vain asiat suunnilleen niin, kuin ne puhuttiin. Asioita on mielestäni helpompi selittää noin, kuin "Tommin kanssa puhuimme tänään sitä ja tätä" -tyylillä.
VastaaPoistaRakastunut mieli: Tiedän, että teen väärin kun tanssin Tommin pillin mukaan. Rakastan ja ikävöin vain liikaa..
Ei ei ja vielä kerran ei!! Tiedän millaista on olla rakastunut. Tiedän, että silloin haluaa tehdä kaikkensa toisen eteen..eikä se haittaa, niin kauan kuin on itsekkin onnellinen. Mä en halua et Tommi saa sua pompotella. Oo kui rakastunut tahansa, mutta älä anna sen pompotella. Sun ei tarvi hyväksyä sitä! Oon itse huomannu, että monet ihmiset käyttää toisten kiltteyttä hyväksi. Minunkin kiltteyttäni on käytettt hyväksi, kunnes tajusin viheltää pilliin. Sun ei tarvitse tanssia Tommin tahtii. Sun pitää olla jämäkkä! Ja tuo Tommi kusettaa sua niin paljon.. Oon ite ollu samassa tilanteessa, toinen nainen, ja mulle luvattiin et nähdään ja siihen mennessä kaikki on hyvin. Ei ollut. Sain kuitenkin selville itse henkilöltä, ettei hän aio minua valita, vaan sen, jonka kanssa hän "oli". Ja siks tuo kuulostaa niiiin tutulta. Mut loppuje lopuksi tuo tilanne kannattaa ottaa oppimisen kannalta. Tänä päivänä en tanssi muiden pillin mukaan. Jos mua ei huvita tehdä jotain, en tee vaikkei se muita miellyttäisi yms. Kai sun vaa pitää se itsekkin kokea.
VastaaPoistaKyllä minä tiedän, että minun pitäisi kieltäytyä välillä Tommin vaatimuksista, mutta ei minulla ole parempaakaan tekemistä. Ei minulla ole mitään muuta elämää kuin Tommi. En saa unta öisin, joten mielummin istun kahvilla Tommin kanssa kuin yksin kotona.
VastaaPoistaOlen liian kiltti, myönnän kyllä sen. Ilkeämpi ihminen olisi kertonut kaiken Sallalle jo aikoja sitten, mutta en vain pysty siihen. Luonteeni taistelee sitä vastaan.
Mutta en minä kaikkeen suostu. Kyllä minulla on rajani ja ne eivät jousta kovin paljon. Vaadin Tommilta myös vastapalveluksia, hän saa luvan pitää lupauksensa tästä eteenpäin.
Riippuvaisuutta on kamalan vaikeaa erottaa rakkaudesta. Enkä mä oikein tiedä, onkokaan niillä niin kauheasti eroa. Sitä, jota rakastaa, sitä tarvitsee.
VastaaPoistaMutta se mua huolestuttaa ihan kauheasti, että sulla ei oo muuta kun Tommi, koska se on just se, mikä tän tilanteen vääristää ja turvaa hänelle nämä tekonsa. Se vaan tietää, et sä odotat, ja niin kauan kun sä odotat, sen ei tarvitse muuttaa mitään ja niin se noidankehä on valmis.
Ja sinä päivänä, kun sä et enää odota, se tietää senkin (vaikket ees soittelis tai kertois tms) ja silloin vasta sä tiedät, mitä se oikeasti ajatteli.
Tää menee aina näin, ellei itselle löydy voimaa olla just välittämättä, mitä se tai salla tai kukaan saatana ajattelee.
Riippuvaisuuden ja rakkauden ero tosiaan on häilyvä. En kuitenkaan tätä riippuvuudeksi sanoisi, vaikka saattaa se siltäkin välillä vaikuttaa. Kyllä minä rakastan ja rakastaa Tommikin. Ei kylläkään varmasti niin paljon kuin minä. Se on tässä se ongelma.
VastaaPoistaJos minulla olisi kunnon elämä, vahva pohja valmiina ja voimia lopettaa tämä kaikki, voisi olla, että tilanne olisi erilainen. En tiedä. Mutta mitä minä sitten tekisin? En vain voi, en yksinkertaisesti pysty vain antaa olla. Se taistelee luonnettani vastaan niin vahvasti. Mutta ei kertominenkaan minusta ole hyvä vaihtoehto...