Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt elämään; valitse se jota ilman et voi elää.

Noniin, täällä taas. Tosiaan, Tommi soitti eilen illalla, juuri kun olin menossa nukkumaan. Hän oli umpihumalassa ja juuri baarista tulleena. "Jes!" ajattelin, koska humalassa Tommi puhuu yleensä vain totta, hän ei edes jaksa yrittää valehdella tai ainakin jää valheistaan heti kiinni.

"Me erottiin taas, mä jätin sen hullun."
"Oi, onnee sulle. Ja huomenna otat sen taas takasin ja unohdat minut?"
"En mä ota. Tää oli nyt tässä. Mulla on kokoajan ihan kauhee ikävä sua ja toi muija on ihan hullu. Mua pelottaa. En mä pääse siitä eroon millään, se soittelee nytkin kokoajan. Mut mulla on niin paha olla sen kanssa. En mä halua sitä enää."
"Jaa. No älä vastaa. Arvaa onks mulla ollu ikävä. Ja arvaa onko mun paha olla! Arvaa oonko mä oottanu koko tän kaks viikkoa, että sä tulisit käymään. Arvaa tuntuuko minusta pahalta, kun oon sulle vaan varavaihtoehto, jolle soitat silloin kun ei oo ketään muita enää. Mulla ei oo ketään muita kun sä, enkä voi sullekkaan soittaa. Mieti miltä minusta tuntuu!"
"Anteeks Ada, oikeesti. Mennään kahville huomenna. Tuun hakemaan sut illalla, jos auto vaan on mulla. Mulla on kauhee ikävä sua, sun kanssa on hyvä olla ja kaipaan sitä tunnetta. Haluun nukkuu sun vieressä, haluun päästä sun lähelles, mä haluun sua."

Tässä vaiheessa Tommi alkaa itkeä. Siitä seuraa hurja avautuminen siitä, kuinka paha hänen on olla, kuinka paljon häntä ahdistaa ja pelottaa. Kaikki asiat menevät pieleen, kaikki vihaavat häntä, minä vihaan häntä ja hän haluaa kuolla.

"Pitäisit lupaukses edes joskus, niin sä et olis tossa tilanteessa! Et sä tuu kuitenkaan. Etkä edes soita taas vähään aikaan. Sä vaan nyt väität niin kun oot humalassa ja yksin. Haluut vaan seksiä, eikö?"
"Mä välitän susta aidosti, enkä vaan seksin takia. Mä tulen illalla. Mä soitan sulle ainakin. Sen lupaan, ihan varmasti. Mut Ada mitä mä teen?"
"Minä en todellakaan tiedä. En todellakaan."
"Kaikki naiset on just tollasia. Ne ei ikinä osaa neuvoo mua! En puhu naisille enää ikinä. Vihaan teitä kaikkia!"
"No, katkase tää puhelu sitten. Mitä? Etkö uskalla? Pelkäät mun kertovan kaiken? Pelkäät mun jättävän sut yksin, niinkö? Sun pitää kuule ihan itse se päättä, Tommi, että mitä sä teet. Mä en tee valintoja sun puolestas. Sä hoidat asias kuntoon ihan itse, mulla ei ole mitään kiinnostusta sotkeutua niihin. Sä valitset joko mut tai Sallan ja lopetat ton vitun pelleilyn. Mulla menee hermot ihan just tähän kaikkeen!"

Tästä seurasi lukuisia anteeksi pyyntöjä, itkua, lähinnä Tommin puolelta ja vielä lisää huutoa minulta. Tommi kuulemma valitsi minut ja jätti Sallan lopullisesti. Jaa.. Ehkä, ehkä ei.

Aamulla heräsin siihen, että Tommi soitti. Yllätyin, hän tosiaan muisti, että oli humalassa soittanut minulle ja toisekseen yllätyin, että hän ylipäätänsä soitti.

"Salla on tulossa käymään. Se on kuulemma raskaana."
"Haista nyt jo vittu. Uskot kaiken mitä se sanoo, vitut se mitään raskaana on. Sanoo noin vaan siks, että ottaisit sen takasin!"
"Joo niin mäkin luulen, mut haluan vaan varmistua, ettei se oo. Se tulee tekemään testin tänne ja sit heitän sen pihalle. Mä soitan sulle illalla, niin mennään kahville."
"Okei, katokkin että soitat."

Saa nähdä, en edelleenkään elättele liikaa toiveita illan suhteen, mutta haluan silti uskoa, että hän tulee. Jos Tommi ottaa Sallan takaisin, niin päätökseni on selvä. Tämä oli sitten tässä. No, se nähdään illalla, jos nähdään.

En tosiaankaan tiedä, haluaako Tommi minut. En tiedä. Haluaisin uskoa niin, mutta en ikinä voi olla varma mikä on totta ja mikä ei. Onko kaikki vain yhtä kieroa leikkiä?