I guess this is moving on

Laurin muutto lähestyy, mä stressaan. Omaa jaksamista, heikentyneitä tukiverkkoja, mahdollista avun tarvetta. Olen myös paljon miettinyt, että vuoden päästä mun olisi myös tarkoitus lähteä opiskelemaan. Helsinki houkuttelisi, mut en mä sitten kuitenkaan tiedä. Sekin on kaukana Laurista, eikä mulla ole siellä ketään. Miks on niin vaikeaa tehdä päätöksiä?

Mä aina haaveilen ja unelmoin, mut en kuitenkaan uskalla toteuttaa mitään. Ja jälkikäteen tulee mietittyä, että olisi pitänyt mennä. Onko tää nyt sit sellainen juttu, että mun vaan pitää mennä? En mä tiedä. Pakko sitä on järjelläkin ajatella.

Vauva kasvaa, kohta hän ei ole vauva enää. Miltei yhdeksän kuukautta jo ikää mittarissa. Hän sanoo äitä, tarkoittaen mua. Hän konttaa ja yrittää kovasti nousta pystyyn. Tekee tuhmuuksia minkä ehtii ja syö jo hienosti itse sormillaan. Mä mietin usein, että miten kahdesta tällaisesta voi tulla noin helvetin nätti lapsi. 

Kaikki hyvin. Arki kutsuu, täytyy juosta.