Pitkästä aikaa. Blogi jäi taas, kun täällä ollaan oltu vuorotellen kipeänä. Juuri kun toinen paranee, toinen saa saman taudin uudelleen. Sanomattakin selvää, että väsymys on ollut uskomatonta. Nyt vihdoin alamme kuitenkin olla elävien kirjoissa molemmat, minä ja pieni rakas.
Viikonloppuna mulla olisi ohjelmassa vapaa-aikaa. Illasta aina aamuun saakka, pidempään kuin aikoihin. Aluksi suunnitelmana oli suunnata yöelämään ja tanssia jalat rakoille, mutta nyt ajatuksena on lähinnä nukkua. Pakko saada nämä univelat edes vähän helpottamaan.
Kaikki on ollut muutenkin tajutonta draamaa ja kaaosta, milloin kukakin on pettänyt tai valehdellut ja silti oikeasti kukaan ei ole tehnyt yhtään mitään. Enkä mä tuosta miehestäkään ota selvää, ehkä se mua vieläkin rakastaa. Ainakin se aina aamuisin on tiukasti kietoutuneena muhun, eikä irrota otettaan, vaikka heräisi.
Vauvavuoden piti olla vaikea parisuhteelle, mut en mä kyllä tiedä. Ei tää kai oo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti