Mun vauva on pian neljän kuukauden ikäinen. Synnytys tuntuu eiliseltä, aika on lentänyt kuin siivillä. Meillä asustelee ihana hymytyttö, tasaisesti käyrillä kasvava ja iloinen. Hän jokeltaa ja maiskuttelee käsiään, takertuu kiinni paidan kaulukseen ja hiuksiini. Hän nauraa, kiljahtelee ja osoittaa rakkauttaan. Ihana vauva!
Mulla on mennyt äitinä ihan hyvin. Olen jaksanut, vaikka hoidankin kaiken yksin. Muutaman kerran olen jo päässyt pariksi tunniksi yksin kauppoihin kiertelemään, mutta sen pidemmäksi aikaa en ole raaskinut pientä rakasta jättää hoitoon.
Lauri on ihan hyvä isä. Hän välittää kyllä, välittää ihan helvetisti, vaikkei yleensä lapsista pidäkkään. Hän on vain yhä kamalan arka. Hän ei tahdo höpistä vauvalle, ei ottaa syliin eikä oikein edes leikittää. Kyllä hän on silti hirveästi rohkaistunut ja tahtoo oppia. Hän osaa jo hyssytellä ja rauhoittaa vauvaa. Hän osaa juottaa maitoa pullosta ja laittaa tutin takaisin paikoilleen, pyyhkiä kuolat pois poskilta ja keinuttaa sitteriä. En mä siis sano, ettei hänestä mitään hyötyä ole, mutta yksinhuoltaja mä silti koen olevani ja paperilla sitä olenkin.
Ootko sä taas ottanu sen Laurin takaisin? Kai sä tiiät kun lapsi kasvaa teidän täytyy saada välinne selväksi ettei lapsi stressaa sitä, miksi isä välillä on paikalla ja sit kun se lähtee niin äidistä tulee surullinen.
VastaaPoistaOletko miettinyt kuinka paljon tässä maailmassa on eronneita vanhempia joiden lapset joutuvat kokemaan joka viikko eroa toisesta vanhemmastaan. Ihan hyviä lapsia näistä kuitenkin tulee. Samalla logiikallasi lapsi voisi stressata kun naapurin Villellä on isä aina kotona mutta minulla ei. Come on!!! Parempi että isä edes jolloin tavalla on mukana ja tuskin nämä hetket Laurille ja vauvalle täysin mitättömiä ovat.
PoistaMeidän välit on tällä hetkellä selvemmät kuin aikoihin. Lauri on myös aikuistunuy kamalasti vanhemuuden myötä, mistä mä olen todella iloinen. Meillä on selvät pelisäännöt lapsen suhteen ja uskon, että kaikki toimii.
PoistaAion olla vanhempana avoin ja kertoa tyttärelleni, missä mennään. Aion kuitenkin suojella häntä, enkä esimerkiksi koskaan riitele Laurin kanssa niin, että pieni rakas kuulee.
Ja kirjoitusvirheet pistettäköön puhelimella postailun piikkiin :D
PoistaTulinpa hyvälle mielelle tästä! :) Olen niin vakaasti uskonut, että sä pärjäät ja niinhän sä näytät pärjäävänkin! Kaikkea hyvää teille edelleen! <3
VastaaPoista"vanhus"
Kiitos <3
Poista