Sama kaava toistuu päivästä toiseen, viikosta toiseen. Mä nukun, nukun, nukun. Vauva potkii päivä päivältä lujempaa ja harjoitussupistukset ovat alkaneet. Reilusti yli puolen välin mennään ja mä rakastan tuota olentoa ihan hirveästi.
Olen mä ehtinyt lukijoitakin tavata, mutta siinäpä ne suurimmat askareet oikeastaan. Mut kutsuttiin joka kesäiselle mökkireissullekin taas, mutta en mä vielä tiedä jaksanko mennä. Täytyy katsoa lähempänä.
Tommi elää vauva-arkea, Lauri pakenee vastuutaan ja mä selviydyn.
Ei se mitään vastuuta pakene. Sillä hetkellä kun päätit pitää sen lapsen, Laurin mielipiteestä huolimatta, koko lapsi on yksinomaan sinun vastuulla seuraavat 18 vuotta. Yritä jo ymmärtää.
VastaaPoistaJa vastuu ehkäisystä oli kaksi vuotta siis yksinomaan mulla?
PoistaTeillä oli yhdessä vastuu ehkäisystä. Jos toinen ei jostain syystä sitä halunnut käyttää niin toisen olisi pitänyt olla viisaampi ja jättää panematta. Eikö? Anonyymi kirjoittaa täyttä totta. Sä et taida hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei ketään voi pakottaa isyyteen. Sä teit päätöksen pitää lapsi vaikka tiesit lapsen isän mielipiteen. Sun on nyt kannettava vastuu päätöksestäsi, yksin.
PoistaKomppaan tätä täysillä!
PoistaKyllä! Sä selviydyt! :)
VastaaPoista"vanhus"
Kyllä, mä tiedän :)
Poista