Mun ja Laurin tilanne. Siinä on asia, joka on herättänyt viime aikoina kysymyksiä niin blogissa kuin oikeassakin elämässä. Mä en hetki sitten oikein itsekään ollut kartalla asioista, enkä vieläkään halua avata niitä kovin paljon. Ne on meidän välisiä juttuja ja tällä hetkellä mä olen yllättävän tyytyväinen siihen, miten asiat ovat. Voi olla, että huomenna mä valitan kaiken olevan huonosti, mutta tällä hetkellä asiat ovat tilanteeseen nähden hyvin.
Jokin aika sitten mä sain tietää, että Lauri on pettänyt mua. Mä olin raskaana jo silloin ja tää kyseinen tapaus oli sattunut aikoja sitten. Mä olin vihainen, ihan helvetin vihainen, mutta annoin anteeksi. Samalla mä olin kuitenkin imarreltu, kun mä tiesin, että tää kyseinen nainen on vongannut Lauria itselleen, mutta kaiken jälkeen Lauri on kuitenkin päättänyt olla mun kanssa.
"Mulla on jo nainen, sori."
Paskaahan se on, että hän hairahti, mutta silti mä nautin siitä, että mä olin loppujen lopuksi kuitenkin ykkönen.
Mun päättäessä pitää lapsen, Lauri sanoi lähtevänsä. Nyt hän tahtoo tunnustaa isyyden, vaikka mä en sitä vaatinut. Nyt hän tahtoo tuntea lapsensa ja ehkä vielä joskus olla perhe meidän kanssa. Nyt me ei sitä kuitenkaan olla. Mä asun omassa kodissani, hän asuu omassaan ja me nähdään silloin tällöin. Kummallakaan ei ole uutta suhdetta ja kyllä, meillä on keskenämme myös intiimi suhde, vaikka varsinaista vakavaa seurusteluahan tämä ei enää ole.
Joskus me erottiin, eikä olla enää virallisesti palattu yhteen missään vaiheessa. Me ollaan kuitenkin ihan ok väleissä, tavataan ja Lauri on mukana neuvolakuvioissa ja tulee luultavasti myös synnytykseen.
Mä en odota häneltä oikeastaan mitään. Totesin jo aikoja sitten, että on helpompaa, kun tyytyy siihen, miten asiat on. Ei tuu pettymyksiä, eikä satuta itseään liikaa. Kyllä mä tiedän, ettei tää voi ikuisuuksia jatkua näin, mutta nyt näin on juuri hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti