Lauri on rikki. Niin uskomattoman rikki, ettei mitään järkeä.
Nyt se todellisuus iski hänen kasvoilleen. Hän ymmärsi kaiken sen, mistä häntä on varoiteltu kokoajan. Hän ymmärsi, mitä hänellä oli ja mitä hän menetti. Eikä hän kestä sitä.
Hän ei vastaa ystäviensä puheluihin, auto seisoo pihassa lumen peitossa ja hän on toista päivää peräkkäin kokoajan online Facebookissa. Jo kaksi ihmistä on soittanut mulle ja kysynyt, että mikä sitä miestä oikein vaivaa. "En mä tiedä, ei me olla yhdessä enää. Tai ei kai koskaan oltukaan", mä vastaan. Niinhän se on. En mä ala totuutta kiertelemään.
Tänään aamulla puhelimeeni kilahti viesti. "Mä olisin tahtonut jatkaa vielä." No niin mäkin olisin. Olisin niin kovasti. Mutta ei, se oli jo liian myöhäistä.
Sydän huutaa: "Ota se takaisin, ota se takaisin! Sä rakastat sitä!"
Aivot vastaa: "Ei! Se satuttaa sua uudelleen!"
Mulla sekoaa pää, kun mä en tiedä teenkö mä oikein vai väärin.
Pitäisköhän sun vaan nyt jättää se kasvamaan aikuiseksi, kun ei se sitä näytä tehneen siellä intissä? Mä ymmärrän kyllä, että on raastavaa, kun sydän ja järki sanoo eri tavalla. Mä uskoisin tällä kertaa sitä järkeä, mut mähän olenkin tällanen "vanha käpy"! Mut joka tapauksessa sun ratkaisusi ohjenuorana ois tärkeintä varmaan pitää sitä, mikä on hyväksi sulle itelles pitkällä aikavälillä. Voimia oikean ratkaisun tekemiseen! <3
VastaaPoista"vanhus"
Kyllä musta tuntuu, että hän tosiaan tarvitsee aikaa vielä saada itsensä kasaan ja aikuiseksi. Ystävinä mennään kuitenkin tällä hetkellä, se tuntui sydämen ja särjen kompromissilta :)
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=uITDFTkytik
VastaaPoista