Sivut

perjantai 2. tammikuuta 2015

We are what we don't see

// Viikon positiiviset unohtuivat jo kerran ja niin meinasi käydä taas. Huhhuh miten voi ihminen olla sekaisin päivistä. Nyt mä kuitenkin ajastin ne myöhemmälle, joten sellaista luvassa vielä tänään!

Pam pam pam. Ada raahautui juuri kotiin asuntoesittelystä. Uusi kämppä on hakusessa ja Lauri on mahdollisesti ahtautumassa mun kanssani sinne. Tuhoon tuomittu idea, sanoo isä. Jep, mä tiedän. Kerran täällä kuitenkin vain eletään, joten kaikkea saa kokeilla. Ja sitäpaitsi, jos tää suhde ei toimi yhdessä asuessa, niin ei tää toimi lainkaan. Eikä me kyllä paljon muuta olla viime aikoina tehtykään, kun asuttu yhdessä mun ahtaassa yksiössäni, joten eipä se sinällään mitään muuttaisi.

Mitäpä muuta. Lääkevieroitus alkaa ilmeisesti ensi viikolla. Mua pelottaa jo valmiiksi. Tai sitten ne vaan vaihtaa mun lääkettä, en tiedä. Pelottaa joka tapauksessa. Addikti mikä addikti, mikäpä sitä salailemaan. Mä ihan tosissani pelkään, että kun mun lääkkeet viedään multa, lähtee kaikki käsistä ihan totaalisesti. Vieroitusoireet kun on vähän turhan helppo kumota alkoholilla tai muilla päihteillä.

Tommi soitti mulle uutena vuotena. Mä olin hieman turhan humalassa muistaakseni kaikkea, mistä me puhuttiin. Mutta ei sen puoleen, niin oli hänkin varmasti. Sen mä kuitenkin muistan, että hän kuulosti onnelliselta. Kotileikki sujuu, kulissit on pystyssä ja niin edelleen. Oli hän Sallastakin kuullut taas, yhtä seko kuin aiemminkin, kuulemma.

Eipä tänne muuta erikoista. Miten tehdän vuotenne on lähtenyt käyntiin?

Ps. Tsekatkaa ask.fm, se on herännyt eloon taas!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti