Oho, mähän oon skarpannu. Bloggerissa kirjautuneena jo ties monentenako päivänä peräkkäin ja jopa kirjoittamassa. Tänään aamulla musta kuoriutui myös helvetin ahkera opiskelija ja sen sellaista. Oon mä kokannutkin, siivota täytyis vielä. Täähän on melkein niin kuin "normaalia" elämää jo. En mä ihan rappiolla ookkaan enää.
Tauko Laurista tekee hyvää, niin uskomattoman hyvää, ettette ymmärräkään. Mut kyllä mä palaan vielä. Kai. Sinä, joka mulle kirjoitit sähköpostia aiemmin, mä olen lukenut sen kyllä ja vastailen pian. Kiitos hirmuisesti, arvostan. Teidän lukijoiden jutut pistää aina miettimään ja mä ehkä jopa osaan katsoa asoita vähän toiseltakin kantilta. Liian usein sitä tulee vaan jumiuduttua siihen omaan näkökulmaan, eikä oikein osaa ajatella toisella tavalla.
Mä oon viime aikoina käynyt ihan kauheasti sairaalassa, terveyskeskuksessa ja ties missä paikoissa. Mä ihan oikeesti haluan nyt yrittää vielä. Ei mun kaikki kortit oo vielä katsottu. Ja sitä paitsi, en mä muutenkaan oo sellainen ihminen, joka luovuttaa helposti. Ennen kuin mä luovutan, mä yritän sata kertaa ja sen jälkeen heitän ihan överiksi, kun ei oo mitään menetettävää enää ja jos sekään ei auta, mä luovutan. Laurin kanssa aletaan jo olla tässä överivaiheessa, mut täytyy mun sekin kortti vielä katsoa.
Mulla on jotenkin tosi epätodellinen olo just nyt. Mä olen oikeesti tässä, selvänä, koulusta tulleena, vatsa täynnä ja ihan tietoisena kaikesta. Vähän niin kuin ennen.
Sun blogillas oli hyvä alku mut nyt tä on menny kauheeseen agstaamiseen. Positiivisuutta kehiin :)
VastaaPoistaBlogi mukailee melko paljon mun elämääni. Kun elämässä on positiivisia juttuja, olen mäkin positiivinen ja päin vastoin. Nyt mä kuitenkin yritän, olihan tämäkin postaus positiivinen, eikö? :)
PoistaKuulostaa hyvältä ja järkevältä tuo sun tänhetkinen touhusi! Kannattaisko vielä miettiä tota Lauri-juttua; onko sulle hyväksi palata enää entiseen, jos itsekin toteat, että tauko on tehnyt sulle uskomattoman hyvää? Toivoo eräs, joka viimeiseen asti jaksoi uskoa, että sieltä intistä palaa takaisin oikea MIES, mutta niin ei tainnut tässä tapauksessa käydäkään :(
VastaaPoista"vanhus"
Mulle jäi koko intistä sellainen fiilis, että se taannutti Laurin lapsen tasolle. Jollain tavalla se intin arki on kai jäänyt päälle ja Lauri on niin tottunut siihen, että omilla aivoilla ei tarvitse ajatella ollenkaan, vaan kaikki määrätään valmiiksi.
PoistaMä tahdon ihan viimeiseen asti uskoa, että meistä tulee vielä jotain, mutta en mä kyllä ole yhtään varma enää. :(