We don't talk about the past

Luvassa sekavaa pohdintaa mun tämän hetkisestä elämästä. Mä en oikein saanut mun ajatuksia sanoiksi, toivottavasti te kuitenkin saatte tästä edes jotain irti.

---

Kuten mä aiemmin kirjoitinkin, mulla menee tällä hetkellä huonommin kuin koskaan. Ihmissuhteet takkuaa, koulun alku stressaa, yksinäisyys painaa mieltä ja niin edelleen. Mä en arvosta itseäni pätkääkään, tiedostan sen itsekin. Ja se on mun suurin ongelmani tällä hetkellä. Mä pyörin huonossa seurassa, teen typeryyksiä ja aiheutan ongelmia. Tuhoan viimeisetkin hyvät asiat elämästäni. Mä kuitenkin päätin, että huomisesta alkaen mä käännän uuden sivun mun elämässäni. Tai yritän ainakin kovemmin kuin aiemmin.

Päihteet on vieneet mut mukanaan. Mulla ei koskaan aiemmin ole ollut näin suurta ongelmaa sen asian kanssa ja nyt mä huomaan itsekin, kuinka ne alkavat olla suurin asia mun elämässä. Viina vaikuttaa kaikkeen mitä mä teen. Se vie mun säästöt ja tuhoaa mun suunnitelmat. Se aiheuttaa ongelmia ihmissuhteisiin ja muuttaa mun persoonaa. Myös lääkkeet ovat pulma. Mä olen koukussa ja mä tiedostan sen. Sille asialle mä en kuitenkaan voi yhtään mitään juuri nyt, mä tarvitsen niitä.

Yhtenä iltana mä lähdin baarista tuntemattoman miehen mukaan. Matkalla paikkaan x mä kuitenkin tajusin, että en mä voi riskeerata sen yhden illan takia kaikkea sitä, mitä mulla Laurin kanssa on. En mä tahdo heittää hukkaan sitä luottamusta, jonka mä olen vaivalla rakentanut. Ja niinpä mä sanoin hyvästit sille miehelle ja lähdin Laurin luo yöksi.

Lauri siis oli armeijasta lomilla taas. Mä asuin koko viikonlopun Laurin kämpillä ja me ryypättiin yhdessä, kuten tavallista. Meidän suhde on ainoa positiivinen asia mun elämässä tällä hetkellä. Silti mä kuitenkin kokoajan riskeeraan kaiken aivan typerien asioiden takia. Mä kuitenkin päätin, että se saa loppua nyt. Mun täytyy olla sen luottamuksen arvoinen. Sata prosenttisesti. Lauri saattaa olla se ihminen, kenen kanssa mulla on tulevaisuus ja kuinka typerää olisikaan riskeerata se kaikki muutaman typerän valinnan takia.

Tänään saattaessani Lauria junalle mä tajusin, kuinka typerä mä olen ollut. Kuinka mä käytökselläni ja valinnoillani olen aiheuttanut huolta hänelle. Mä tajusin, kuinka paljon vaikeampaa hänen on selvitä intistä, kun hän kokoajan murehtii mun pärjäämistäni täällä. Mä näin, kuinka vaikeaa hänen oli lähteä, kun hän ei usko mun pärjäävän yksin täällä. Ja vielä junan lähtemisen jälkeen mun puhelimeeni tuli viesti: "Älä sitten juo liikaa, mä en tahdo saada puhelua sairaalalta."

Mun vain on niin paha olla kokoajan, että asioita on hirmuisen vaikeaa muuttaa. Mä kuitenkin olen jo ottanut ensimmäisen askeleen parempaan päin. Ja mä olen valmis taistelemaan, Laurin takia. Ja ehkä vielä jonakin päivänä mä olen siinä pisteessä, että mä taistelen itseni takia.

Nyt te varmasti mietitte, että entäs Tommi. Mä käsittelen sitä asiaa mielessäni vielä. Mä olen kyllä puhunut Tommin kanssa koko tämän episodin jälkeen, mutta ei mistään tule mitään enää. Eikä tarvitsekaan, pianhan hän on lähdössä pois. Ja ehkä parempi niin, kaikkien kannalta.