Mikään ei tunnu oikein miltään. Tässä sitä ollaan kahdestaan päivästä toiseen, ei mietitä mitään, ei tehdä mitään. Sama kaava, samat rutiinit. Muutamana päivänä viikossa hän tulee luokseni seitsemältä, katsomme leffan, harrastamme seksiä, käymme suihkussa ja syömme. Nukumme aamuun asti, harrastamme seksiä, juomme kahvia ja hän lähtee kotiin.
Kumpikaan ei kyseenalaista, kumpikaan ei ymmärrä, että voisi tehdä jotakin muuta. Emme seurustele, emme ikinä käy missään. Hyvinä päivinä ehkä lähiravintolassa, mutta siinä se. Ei tämä ole pelkkä seksisuhde, muttei tämä ole mikään tavallinen parisuhdekaan.
Puhumme kaikesta maan ja taivaan väliltä, luotamme toisiimme. Rakastammekin, ihan hirveästi. Se rakkaus vain on jotenkin jäänyt jumiin tänne neljän seinän sisälle. Se rakkaus on niin yksinkertaista ja tylsää. Se ei räisky ja roihua, se ei muuta muotoaan. Se vain on. Ehkä juuri se on se ongelma, minkä takia emme seurustele. Kaikki on niin epävarmaa, kaikki on niin tylsää.
Tiedän, etten ole ainoa, joka ajattelee näin. Lauri miettii ihan samoja asioita ja se ahdistaa minua.
Kummallakaan ei ole rahaa tehdä mitään tai mennä mihinkään, ei ideoita eikä jaksamista.
Ehdotuksia otetaan vastaan, mitä erikoista te teette rikkoaksenne sitä samaa arkista kaavaa? Kävimme juuri pitkän keskustelun tästä ja jotain pitäisi tehdä. Huomenna näemme, joten kenties silloin? Ehdottakaa jotain halpaa/ilmaista tekemistä meille kahdelle!
Mulla on ollut tuo sama tilanne, vähän eri asian, ystävyyden kanssa, mutta kuitenkin. Teidän pitää uskaltautua ulos teidän molempien mukavuusalueelta, talosta, niin kaikki on paljon helpompaa. En tiedä auttaako tämä teitä mutta minua se on auttanut: lähtekää pimeän aikaan kävelylle. Pimeä rentouttaa ihmismielen, mutta saa ajatukset liikkeelle. Silloin mahdollisuus uppoutua syvälliseen keskusteluun on parhaimmillaan. Hyvinkin sulkeutunut ihminenkin voi aloittaa puhumaan. Eikä tarvitse puhua mistään ihmeellisestä, kunhan vain saatte jotain puhuttua niin se riittää. Ethän halua samaa kuin Tommin kanssa? Kun lukot pikkuhiljaa murtuvat on muutoksen aika. Jos otat neuvostani vaarin( jota todella toivon) tee postaus keskusteluistanne illalla ja kävelyllä. Voin vaikka vannoa että jotain tapahtuu. Sitä paitsi riittää että toinen on läsnä siinä hetkessä. Jaksamisia<3 Bea
VastaaPoistaKiitos Bea, ihana kommentti kuten aina <3
PoistaNeuvosi saattaisi tosiaan toimia, täytyy yrittää saada Lauri ulos kanssani, ehkä vinkkisi tosiaan toimii. Kirjoittelen kyllä mitä tapahtuu, kunhan neuvosi pääsee toteutukseen!
Pulkkailu, luistelu, lautapelit (meillä kirjastosta voi lainata niitä, ehkä sielläkin?!), kävelyista kannattaa mun mielestä nauttia myös valoisan aikaan, nämä kvään kirkastuvat päivät ovat upeita. t.Moona
VastaaPoistaLautapelit on mukava ajatus, ehkä me niitäkin pelataan, kunhan saadaan aikaiseksi! Kävelylle me ainakin lähdetään heti kun vain ehdimme! Kiitos Moona <3
Poista