Tulehdusarvo 666

Tänään mä tajusin, että me ollaan täällä vaan kerran. On vaan yksi mahdollisuus, yksi elämä. Mä elän murehtien menneisyyttä, pyörin paskassa ja säälin itseäni. Ja kohta mietin, että oho, mihin se elämä katos? Kohta mä istun pyörätuolissa paskat vaipassa ja odotan hoitajaa. Silloin mulla on aikaa murehtia. Silloin mä voin miettiä mikä meni pieleen ja mikä ei mennyt. Sen säälittävän murehtimisen aika ei oo nyt. Nyt on aika elää.

Tässä mä makaan valkoisilla lakanoilla puettuna vaaleanpunaiseen. Musta on tullut prinsessa. On vaaleanpunaista ja on herkkuja, ruoka tuodaan sänkyyn eikä tarvitse liikkua. Nappia painamalla palvelija juoksee ovesta sisään ja tekee miltei mitä tahansa, mitä vain tahdon.

Joo, mä oon sairaalassa.

Ei ne mua sieltä päivystyksestä eilen kotiin päästäny, tulehdusarvot ja kaikki on ihan päin vittuja. Isä kävi tuomassa jotain tavaroita ja oli ihan hirveän huolissaan. Mut ei tähän kuulemma kuole, ihan kiva.

Mut ihan hyvä mun on täällä olla. Täällä on aikaa miettiä, aikaa kirjoittaa ja aikaa selata nettiä. Aina silloin kun olen siinä kunnossa. Ja nyt tunnun olevan. Tuo kursivoitu pohdinta on kirjoitettu jo aiemmin aamulla, mutten vain ehtinyt julkaista sitä silloin. Kipu päätti tulla takaisin juuri sillä hetkellä, kun ajatus virtasi kaikista parhaiten, epäreilua. Nyt olen kuitenkin taas täällä ja julkaisen tämän vaikka väkisin.

Vierailuaika alkaa kai kahdeltatoista ja Lauri lupasi tulla heti silloin. Emme ole nähneet viikkoon ja nyt hänellä on jokin hirveä hinku tunkea itsensä tänne. Tuli kuulemma ikävä. Haha, ei hän tunne ikävää, ei hän tiedä mitä se on. No jaa, hän on jokatapauksessa tulossa, joten sitä tässä nyt odotellaan. Ja eiköhän isäkin sieltä tämän päivän aikana ilmesty. Tommille en edes infonnut olevani täällä, en tahdo häntä tänne. Ja tuskin hän edes tulisi...

Joo, eipä tässä mutta. Mokkula toimii ja karkki on hyvää. Tippapussi ei ole niin kiva juttu, mutta kyllä sekin menettelee.

Tänään olisi luvassa vielä kaksi ajastusta, toinen muistaakseni Sallasta ja toinen taitaa olla pieni kiitos eräästä vanhasta kommentista, jos en ihan väärin muista.

Jättäkäähän jotakin merkkiä itsestänne, olettehan te rakkaat vielä siellä?