Täs se oli, uus salatut elämänne

AJASTETTU.
 (Sekavia mietteitä tulevaisuudesta, kirjoitettu 28.8.2013)

Jostain mielenmi syövereistä keksin taas idean kirjoittaa teille jotain pieniä juttuja itsestäni. Tällä kerralla puhutaan lähinnä tulevaisuudesta ja siitä, millaisena minä sen nään ja millainen sen haluaisin olevan. Tämä aihe sisältää myös sopivasti tavoitteita ja unelmia, niin sellaisia, joista olen haaveillut lapsuudesta asti, kuin sellaisia, jotka ovat tulleet mieleeni vasta äskettäin tai jopa vasta tätä kirjoittaessa.

Pidän listojen tekemisestä, suunnittelen ja aikataulutan asioita mielelläni ja teen parhaani suunnitelmien toteutumiseksi. Pidemmittä puheitta, tässä jotain sekalaista tekstiä minusta, haaveistani ja tulevaisuudesta.

"Mikä susta tulee isona?" on se yleisin kysymys, jota kuulee sukulaisten suusta. Ammattihaaveitahan sillä usein tarkoitetaan. No, minä en tiedä. Lukion valitsin juuri nimenomaan sen takia, koska en ollut vielä valmis valitsemaan ammattikoulusta mitään linjaa. Eihän se toki olisi ollut lopullinen valinta ja aina voi kouluttautua uuteen ammattiin, mutta en vain halunnut arpoa eri ammattien väliltä, koska mikään ei oikeastaan tuntunut omalta.

Ammattihaaveita ei siis ole, mutta en jaksa murehtia siitä. Ei elämän tarkoitus ole tehdä työtä. "Tänne synnytään, tehdään töitä ja kuollaan". Ei, ei, ei. En ajattele niin. Tottakai minun täytyy tehdä töitä selvitäkseni elämästä ja pärjätäkseni omillani, mutta haluan antaa aikaa uravalinnalleni, jotta löydän mielekkään työn, josta oikeasti nautin, enkä tee sitä vain rahan takia.

Ammattia enemmän pohdin asioita, jotka tulevat tekemään minut onnelliseksi tulevaisuudessa. Millainen tulee olemaan perheeni? Sitähän ei voi kukaan tietää, mutta haaveissani olisi ihana, rakastava ja rehellinen mies ja muutama lapsi. Lasten kasvaessa ehkä koira tai jokin muu lemmikki, jonka kanssa voi harrastaa. 

Tulevaisuuden koti olisi jokin kiva, sopivan kokoinen rivitalo tai omakotitalo. Suuret ikkunat ja mahdollisesti kaksi kerrosta. Ei mitään liian suurta ja mahtailevaa, vaan mukavaa ja kodikasta. Ulkomaille muutto ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta ei myöskään mikään suuri haave. 

Se aiemmin kertomani kirjan kirjoittaminen myös leijuu jossain mieleni syövereissä. Toisinaan se ottaa valtaa todella paljon ja haluan alkaa kirjoittaa heti, mutta toisinaan koko haave unohtuu pitkiksikin ajoiksi. Myös maalaaminen ja piirtäminen olisi mukavia harrastuksia, ensin voisi käydä jollakin kursseilla ja jatkaa harjoittelemista kotona.

Ei mitään mahdottomia haaveita, mutta tuollaisena näen tulevaisuuteni. Ja se näkymä tulee varmasti muuttumaan vielä monta kertaa, mutta tuollainen se on nyt.