Pilkka osuu omaan nilkkaan

Väsyttää ihan liikaa, mutta minun on pakko saada kirjoittaa. Miljoona juttua kerrottavana, ihan kaikesta maasta taivaisiin.

Aloitetaan siis viime yöstä, josta tiedättekin jotain jo. Olin humalassa, kyllä. Torstaina, kyllä. Keskellä yötä olin liian huolissani Laurista, ahdistus kasvoi liian suureksi. Humalan avustama päätös lähteä kävellen Laurin luo tuntui mahtavalta ja niinhän minä siis tein. Kävelin keskellä yötä humalassa Laurille, soitin ovikelloa, ei vastausta. Potkin ovea, huusin hänen nimeään. En tiedä kuinka kauan olin siinä, mutta viimein hän avasi.

"Mitä vittua?"

Ehkä näin jälkikäteen vähän hävettää. Hävetti silloinkin. Hänen lauseensa tarttui minuun. "Mitähän vittua mä teen tässä?" Siinä sitä kuitenkin oltiin ja sain vihdoin nähdä hänet. Itkin kuin hullu, aivan kuin joku kuollut olisi palannut eläväksi. 

Lauri päästi minut sisään ja romahdin itkemään eteisen lattialle. Juttelimme, mutten muista paljoakaan. Aamulla kuitenkin heräsin kotoa ja hän oli vieressäni. Sopu oli saatu aikaan ja kaikki on ihan hyvin. Ei hän ollut vihainen, väsynyt vain. Parisuhdestatus tällä hetkellä on jotain hyvin epäselvää, ei sinkku, muttei kyllä varattukaan kai. Muita ei tapailla, muille ei edes flirttailla, mutta silti emme seurustele. Tämä on kuitenkin ihan jees juuri näin.

No entäpä sitten ne muut asiat, joista sanoin? Tommi. Juttelin hänen kanssaan tänään. Hän soitti ja tahtoi nähdä. Ja minä suostuin. En tiedä miksi, mutta suostuin kuitenkin. Olin juuri lähdössä kauppaan ja hän ehdotti tapaamista kaupalla, joten miksipä ei. 

Salla on nyt saanut kostonsa. He ovat eronneet, tuskin lopullisesti, mutta Tommi on täysin palasina. Salla petti Tommia muutaman viikon ajan ja Tommi on ottanut sen melko raskaasti. Vaikka en mitenkään nauti toisten kärsimyksestä, niin voin ihan rehellisesti sanoa, että ihan oikein Tommille. Tommi on pettänyt niin monesti, eikä ymmärrä miltä se tuntuu. Ehkä hän nyt vihdoin tajusi kaiken sen, mitä olen hänelle yrittänyt sanoa. 

En tiedä miten jatkamme tästä, ehkä ystävinä, ehkä ei. Hän soittaa jos soittaa, minä soitan jos soitan. En jaksa miettiä, en halua ottaa paineita siitä. 

Kaikki hyvin siis tällä suunnalla. Nyt tämä neiti suuntaa unille ja kasaa ajatuksiaan ehkä selkeämmiksi huomenna ja saatte jotain viisaampaa. Nyt kuitenkin hyvää yötä!