Olet saavuttamaton

"Nyt jos tää on vaan joku sun sairas leikkis niin mä en tiedä kestänkö mä enää. Sä koettelet mua, yrität tahallas saada mut suututettua. Mut ymmärrä rakas ettei tää oo enää edes hauskaa. Mä en oo vihainen vaan sairaan huolissani. 

Sä et tunne ikävää etkä huolta, niinhän sä oot itsekin sanonut ja kyllä mä sen tiedän. Mut mä en oo niin kuin sä. Mulla on tunteet, mä en osaa sulkea niitä pois päältä niin kuin sä. Mun täytyy elää itseni kanssa, mun täytyy kestää ne tunteet. 

Voitko sä nyt vaan lopettaa tän leikin, soittaa mulle ja kertoa missä mennään? Voitko sä vihdoin ihan rehellisesti kertoa mitä sä haluat? Sä et osaa tuntea mitään ja sen takia sä et itsekään tiedä mitä sä tahdot. Se ei oo reilua. 

Mä olen tuhannesti sulle sanonut mitä mä tunnen. Ne tunteet on ja pysyy, vaikka mä olisin kuinka vihainen tai huolissani, ne tunteet vaan on täällä kokoajan. Musta kuitenkin tuntuu, että sun tunteet on ihan erilaisia kokoajan. Välillä sä oot tunteeton paska, käyttäydyt kuin et tuntis mua lainkaan etkä haluais olla missään tekemisissä ja toisena hetkenä sä takerrut kiinni ja pussaat, kerrot rakastavas ja haluut olla lähellä. 

Nyt sä leikit jotain sairasta piiloleikkiäs ja kohta sä tulet takaisin ihan kuin mitään ei olis tapahtunut. Koko juttu unohdetaan ja siitä ei puhuta. Kaikki on täydellistä hetken ja sit sä teet niin uudelleen. Se ei oo hauskaa! Musta tuntuu kokoajan, kuin sä olisit jäänyt johonkin viistoista vuotiaan tasolle, vaikka sä oot meistä se vanhempi, sä oot se aikuinen. Silloin alussa sä pelkäsit kokoajan, että mä oon liian nuori sulle. Musta tuntuu, että sä oot liian nuori mulle. 

Kun rakas mä en ihan tosissaan tiedä, että onks sun paha olla vai kaipaatko sä omaa rauhaa vai mikä sulla on. Me sovittiin, että sitä omaa aikaa saa. Me sovittiin, että mennään ihan rennosti. Mut me sovittiin kans, että puhutaan. Jos on joku ongelma, siitä täytyy sanoa. Et sä voi vaan kadota ja jättää mua yksin kotiin huolehtimaan. Et sä voi tehdä niin mulle. Sun täytyy ilmoittaa missä sä meet, mä kuolen kohta huolesta, kun mä en tiedä. Mä en voi mitenkään tietää ootko sä jossain kavereides kanssa hiisaamassa, vai makaatko sä kuolleena katuojassa. Sä et voi tehdä näin mulle kerta toisensa jälkeen. Nytkin sä varmaan istut budipäissäs jonkun sohvalla ja naurat mulle. 'Taas se ämmä ylireagoi!'"