Olen kadottanut itseni. En tiedä missä olen, enkä edes tiedä mitä etsin. En tiedä millainen olen oikeasti, en tiedä millainen olen ollut tai millainen minun pitäisi olla. En ole tyytyväinen ulkonäkööni, enkä etenkään luonteeseeni. Tahdon olla vakaa ja onnellinen, hyvä ihminen. Tahdon olla hauska ja haluttua seuraa. Tahdon olla omanlainen, mutta silti samaistuttavissa.
Nyt vain hypin kiveltä kivelle ja yritän olla putoamatta. Etsin omaa paikkaani sitä löytämättä.
En ole nähnyt Lauria kai tiistain jälkeen. Ensin hän kaipasi aikaa, eikä vastannut minulle ja nyt minä olen se ongelma. En jaksa tehdä mitään. Miksi olen tällainen?
Epäonnistun joka asiassa, olen liian negatiivinen.
Haluan puhua Tommille. Siitä tämä kaikki taas kai johtuu. Tommi stressaa minua. Mitä jos hän tietääkin, että kerroin kaikesta Sallan ystävälle?
En osaa kirjoittaa mitään järkevää enää. Kohta kukaan ei pidä teksteistäni enää, kohta kukaan ei pidä minusta.
Ihan varmasti monikin tykkää susta,minä ainakin toistaiseksi, oot ihan ihminen ja toivoisin ettei tää suru sais siusta valtaa, mut tuntuu ku se ois saanu jo :c oon lukenu aina sun tekstis ja tekee pahaa katsoa kun sun elämä menee mäkeä alas kuin se ei koskaa loppuisi :c muistatko vielä sen adan joka oli iloinen ja jaksoi paremmin? mie muistan, kaikesta voi selviytyä kunhan jaksaa uskoa ja apu on aina tarpeen. Toivon todellakin että kaikki muuttuis paremmaksi,paljon voimia ♥
VastaaPoistaKiitos hirmuisesti sanoistasi <3 Suurimman osan ajasta se onnellinen Ada on poissa, mutta on se vielä siellä jossakin, ei se ole kokonaan kadonnut <3
Poista