I dag och i morgon

Pika kännit kossulla, hyvää musiikkia ja sellasta.

Juoppohan mäkin kai kohta oon, minkäs teet.
"Jostain on jokainen riippuvainen, samanlainen siinä suhteessa aine ku aine, paineet purkautuu jos ne on padottu."

Koskenkorva 38% VOL. 20CL
suomalaisesta ohrasta

En oo kai koskaan kirjottanu blogia näin humalassa. En mä yleensä edes oo näin humalassa, jos oon. No hups. Laurin vika. No ei vaan, turha tässä on muita syyllistää, itsehän mä siitä pullosta join.

Lauri kohtelee mua kuin paskaa ja mä polvistun nuolemaan sen kengän pohjia. Vitun jees.

Salaa toivon, että Tommi tulis töiden jälkeen käymään. Tai en mä toivo, saattaisin tehdä jotain peruuttamatonta, jotain mitä kadun. No jaa, mistäs mä tiedän mitä Laurikaan mun selän takana tekee. Luottamus 100% ja sillai.

Eipä täs suhteessa kai mikään oo sata prosenttista, kumpikaan ei oo täysillä mukana. Paitsi mä. Ehkä. En mä oo. En mä tiedä.

Noi mun viikon (?) takaiset lyijykynä tuhrut on vieläki tossa seinässä. Laurikin jo kysy että mitähän helvettiä. Sanoin vaan taiteilleeni, niinhän mä tein. 


Mä kerron teille aika paljon mun seinistä, eiks oo kiva? Valkosta  koko seinä. Mitäs muutakaan. En mä tykkää väreistä. 

Tulis jo kesä. Sais harhailla humalassa pihalla keskellä yötä, tuijottaa tähtiä ja nauttia. Nyt mä vaan istun olohuoneen lattialla viltin kanssa, ei kukaan tonne loskapaskaan vapaaehtoisesti lähde.

Mä oon kirjoittanu väärin jo sata kertaa, kokoajan saa olla korjaamassa tekstiä. Pistetään humalan piikkiin. 

Mä oon kuulemma ihan kiva humalassa, Tommi sano aamulla. Yllättyi kuulemma siitä, kuinka selvä mä olin. 
"Ootsä kyllä ihan kiva selvänäki."
 Mulla oli jo vähän ikävä Tommin halausta ja tänään aamulla mä taas sen sain. Me halataan aina kun nähdään, siitä on tullu jo jotenkin tapa. Kun avaan oven, mä halaan sitä ja just ennen kun se sulkee oven lähtiessään se halaa mua. 

Tommi on niin hirveen kiva nykyään. Se on jotenkin ihan eri ihminen, ihan kuin veli mulle. Olispa se mun veli. Tai ei, sit meidän menneisyys olis sairasta. Vielä sairaampaa kuin nyt.

Mun aivot käy ylikierroksilla ja viinat on loppu. Ihan hyvä niin, siis että viinat loppu. Tää ylienergia vois mennä pois. Tai ei, se vaan kääntyy laskuhumalaks jossain vaiheessa ja se ei oo hauskaa. Noi mun lääkkeet kyllä poistaa darraa ihan mukavasti, ehkä mä selviän elossa.

Mulla on oikeestaan nyt ihan hauskaa, vaikka Lauri vituttaakin mua ihan liikaa just nyt. Kyllä mä sitä rakastan, ei se oo kadonnu mihinkään, mutta mä vaan alan olla aika vitun väsyny. Mä en jaksais taistella huomiosta kokoajan, mun pitäis saada sitä ilman anelemistakin. 

Ei tää oo mitenkään normaali parisuhde, mut minkäs teet. Ehkä mä soitan sille ja puhun asioista nyt. Humalan voimin on kiva selvittää juttuja. Silloin mä oon vielä suorempi sanainen kun yleensä.

Eiköhän tää ollu tältä päivältä tässä, mä yritän huomiselle kehitellä jotain järkevää, hyvät yöt ja sillai! 

Ps. Otsikko lukee mun kossu pullossa. Ruotsia se kai, ruotsi on kivaa.