Päässä humisee vieläkin, muuten kaikki on loistavasti. Eilen hetken mielijohteesta päätin lopettaa sekoilut ja aloittaa päihteettömän elämän.
"En mä mitään avohoitoja tarvi, en mä jaksa odottaa sinne asti."
Lääkkeet muovipussiin ja kaapin perälle, sen jälkeen Laurin kanssa syömään ja selvittelemään asioita.
Minä tarjosin ruuat hienossa ravintolassa. Hieno homma, loppu kuukausi syödään makaronia. Sieltä autolla meille. Ei puhuta mistään, ei vahingossakaan.
"Unohdetaan menneet ja alotetaan ihan alusta."
Seksiä ja elokuvia, yöllinen autoajelu paikkaan, jossa ensimmäisen kerran tapasimme. Kaikki on ihan hyvin.
Tärinät ja paha olo, kylmä hiki ja oksennus. Vieroitusoireet, tosi kiva.
"En mä oo riippuvainen."
Muutaman tunnin kestin, kolmelta yöllä autolla meille, muovipussi lensi lattialle ja lääkkeet sen mukana. Rohmusin jokaisesta purkista jotain.
"Ootsä varma ettet sä ota liikaa?"
Euforia.
"Mä rakastan sua."
Aamulla kahville ja sieltä kotiin, minä omaani ja Lauri omaansa. Nukkumaan vasta päivällä ja unirytmi niin sekaisin kuin vain voi olla. Herätys ilta kuudelta. Pitäisi mennä kauppaan, muttei ole rahaa. Ihan sama, ei minulla ole nälkä. Milloinhan viimeeksi kävin suihkussa? Ehkä suuntaan sinne nyt.
Ps. Huomenna vastailen kysymyksiinne, joten kyselkäähän vielä! Klik!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti