"Mä soitan tunnin päästä."
Hän ei soittanut. Ja hyvä niin, muistinpahan taas millainen hän todella on. Ja nyt on myöhäistä soittaa enää, kaikki palautui mieleeni jo. Ei hän tosiaan ole se ihminen enää, ei lähimainkaan. Tommin kanssa kaikki keinot on käytetty, turha edes yrittää ystävyyttä enää.
Laurin kanssa sen sijaan kaikki on vielä mahdollista. Menemme myöhemmin tänään syömään. Haluan puhua asiat selviksi. Tai en oikeastaan tiedä mitä haluan.
Löydän itseni taas samasta tilanteesta kuin Tommin kanssa aikoinaan. Pelkään luovuttavani liian helpolla ja loppujen lopuksi huomaan vain roikkuneeni mukana liian pitkään ja hajottaneeni itseni.
Eiköhän tämä elämä tänään löydä jonkin suunnan, toivon ainakin niin. Tänään on aika tehdä päätöksiä, niin minun kuin Laurinkin.
Sun pitää nyt muistaa olla vahva!
VastaaPoistaSä tiedät miten käy kun jää roikkumaan liian pitkäksi aikaa. Sä oot jo kokenu sen, sun ei tarvi käydä sitä läpi uudestaan!
Nyt paljon voimia sinulle, päätökset voivat olla vaikeita, mutta jälkeenpäin voit olla onnellinen, että osasit päästää irti - jos tämä sitä vaatii!
Tsemppiä!
- suvi
Kiitos Suvi, kyllä tämä tästä. Valinnat ovat vaikeita, mutta uskon kerrankin valinneeni oikein. Kai.
Poista