Osaan mielestäni ottaa asiallista kritiikkiä vastaan ja suhtautua hyvin negatiivisiinkin kommentteihin. Mutta sitten on niitä hetkiä, kun en vain pysty siihen. Niitä hetkiä, jolloin olen kertonut teille jotain, mistä minun on vaikeaa kirjoittaa. Jotain, mistä en saisi kirjoittaa lainkaan, mistä minun ei ikinä ollut tarkoitus puhua. Ja sitten ensimmäinen ja ainut kommentti on suoraan sanottuna pelkkää paskaa.
Minut lytätään kasaan. Elämäni kyseenalaistetaan täysin, nauretaan päin kasvoja. Väitetään, ettei minua ole, että olen vain hullu, joka keksii kaiken päästään.
Kun vain voisinkin todistaa teille, että minä olen minä. Olen tässä ja tämä on minun elämäni. Mutta te ette vain millään käsitä, etten voi tehdä niin. En voi vain lyödä kuvaani ja nimeäni blogin etusivulle ja olla välittämättä mistään. Kun se ei ole niin saatanan helppoa.
Jotkut henkilöt kokevat pakottavaa tarvetta kommentoida ainoastaan silloin, kun heillä on negatiivista sanottavaa. Ei siinä vielä mitään, mutta kun se täytyy sanoa vittuillen ja ilkeästi, ilman minkäänlaisia perusteluja.
Nyt en vain jaksa. Kommentti ajoi minut jo äärirajoille ja sähköpostiini saapunut viesti oli viimeinen niitti.
Pää ei vain kestä enää. Ei blogia, eikä koko elämää. Suljen puhelimen ja lukittaudun kotiin. Huomisen omistan itselleni, lääkkeille ja musiikille. Minua on turha tavoitella, en ole täällä. En ole jättämässä teitä, ei tämä ollut tässä, mutta älkää ihmetelkö jos vähään aikaan ei kuulu mitään. Palaan kyllä blogin pariin viimeistään viikonloppuna, mutta nyt en vain jaksa.
Voin ihan suoraan sanoa, että nyt vituttaa. Miksi pitää tahallaan pahoittaa toisen mieli? Miksi pitää viedä viimeinenkin ilo harrastuksesta, josta nautin vielä aiemmin niin kovasti? Toivottavasti olet nyt ihan helvetin tyytyväinen.
huomasin edellisessä postauksessa kommentin, mistä veikkaan että tämä mielipahasi johtuu. toisaalta ymmärrän kommentoijaa, että hänellä vaikeuksia uskoa blogin aitoutta. esimerkiksi se, että olet sanonut haluavasi kirjailijaksi, ja että elämässäsi näyttäisi tapahtuman vähän turhankin paljon draamaa ollakseen totta.
VastaaPoistamutta jos sinä olet todella sinä, ja tämä on sinun elämääsi, eikö sen pitäisi riittää että sinä itse tiedät totuuden ja muut uskokoon ken haluaa? :)
jatka ihmeessä rakasta harrastustasi, varsinkin jos tänne asioiden purkaminen helpottaa oloasi! :)
Olet kyllä oikeassa, epäilyjä herää varmasti jokaisella teistä silloin tällöin. Minua ei kuitenkaan haittaa, jos tätä luetaan tarinana, mutta se, että kaikkea täytyy epäillä jatkuvasti ja kommentoida ilkkuvaan sävyyn, on liikaa minulle. Varsinkin nyt, kun olen muutenkin ihan hirmu ahdistunut kaikesta, niin nuo epäilyt närkästyttävät minua. Etenkin saamani sähköposti oli sellaista tekstiä, etten suoraan sanottuna olisi edes halunnut lukea sitä loppuun asti.
PoistaKyllä minä jatkan kirjoittamista, lopettaminen ei ole minulle vaihtoehto. Jatkuva negatiivisuus vain on niin omaa luonnettani vastaan, enkä ymmärrä miksi täytyy tahallaan pahoittaa toisen mieli. Jos joku tätä lukee satuna, niin hän voisi mielestäni silti eläytyä tarinaan, eikä nostaa vain negatiivisia asioita esille kommenteissaan,
Kirjoittaminen helpottaa todella ja jatkan kyllä! Kiitos kommentistasi :)
Jatka vaan, ei kannata välittää tollasista kommenteista. Tai älä jatka jos siltä tuntuu. Lepäät niin kauan kuin sä tarvit lepoa, etkä ota mitään stressiä. Noista lääkkeistä vielä, että en usko että ne todella helpottavat oloasi. Ehkä hetkittäin, mutta eivät pidemmälti. Sulla on vapaus valita, kukaan ei valitse sun puolesta. Voimii! Bea
VastaaPoistaKyllä minä jatkan, lopettaminen ei edes ole vaihtoehto. Kaipasin vain hetkellistä irtiottoa, mutta enhän minä kauaa malttanut olla erossa teistä kuitenkaan.
PoistaTiedän kyllä tuon lääkejutunkin, olet ihan oikeassa sen kanssa. Hetkellinen helpotus tuntuu kuitenkin silloin tällöin yllättävän houkuttelevalta ratkaisulta.
Kiitos Bea <3
"Ja sitten ensimmäinen ja ainut kommentti on suoraan sanottuna pelkkää paskaa. Minut lytätään kasaan. Elämäni kyseenalaistetaan täysin, nauretaan päin kasvoja. Väitetään, ettei minua ole, että olen vain hullu, joka keksii kaiken päästään."
VastaaPoista"Kommentti ajoi minut jo äärirajoille"
Eikö tässä nyt oo pientä dramatisoinnin makua? Se oli pelkkä "XDXD". Huomaa että sussa on kirjailijan ainesta :D
Kommentti tosiaan oli mielestäni täysin turha, siinä ei ollut mitään järkeä. Olisit edes sanonut jotain järkevää, etkä vain nauranut päin naamaa. Tuo toinen lause viittasi suurimmilta osin saamaani sähköpostiin, eikä niinkään sinun kommenttiisi. "Äärirajoille" lienee hieman väärä ilmaisu, mutta siis tarkoitin sitä, että olin jo kommentin luettuani ärsyyntynyt ja kun luin sähköpostin sen jälkeen, hermoni pettivät täysin.
PoistaKiva kuitenkin kuulla, että näet minussa ainesta kirjailijaksi.
Blogin asetukset voi muuttaa myös niin, että vain kutsutut voivat lukea blogia. Mieti sitä vaihtoehtona! Tsemppiä <3
VastaaPoistaTämäkin on käynyt mielessä, mutten muutaman tyhmän kommentin tai sähköpostin takia halua estää pääsyä blogiini niin monelta hyvältä anonyyminä kommentoivalta :) Kiitos <3
PoistaAloin itkemään kun luin tämän. Onneksi et pidä pitkää taukoa. En tiedä mutta blogisi antaa minulle voimia, itsellänikin kun on miesten kanssa vaikeaa. Lisäksi kirjoitat todella ihanasti. Tule pian takaisin. ♥
VastaaPoistahttp://nancysssecret.blogspot.fi/
Voi kiitos, ihana <3 Enhän minä kauaa malttanut olla poissa, nyt jatketaan normaalia tahtia taas.
Poista