Purskahti pillittään se paskanen huora

"Se vitun huora ällöttää mua. Mä taistelen itseäni vastaan joka sekuntti, kun yritän olla tappamatta sitä."

On aina yhtä ahdistavaa lukea tuollaista tekstiä itsestään. Vaikka tiedän, että Salla ajattelee minusta niin, niin on se silti ahdistavaa nähdä se kirjoitettuna sanoiksi. Teksti tekee kaiken todeksi, vasta tekstin kautta ymmärrän. Hän kertoo ystävilleen, minun entisille ystävilleni, että minä olen ällöttävä huora.

Yritän olla välittämättä. Yritän leikkiä, että ne sanat kertovat jostain toisesta ihmisestä, mutta ei. Ei, ne kertovat minusta. Tiedän, ettei hän oikeasti voisi tappaa. Ei hän ole niin sairas, en ainakaan tahdo uskoa niin. Mutta kuulostaa se silti pahalta. Veitsi kuviteltuna omaan rintaan ei ole ikinä mukava ajatus.

Miten hän jaksaa vieläkin? Kaikkien näiden kuukausien jälkeen? Hän syyttää minua kaikesta. Laittaa omat virheensä minun syykseni. Hän kai tuntee itsensä täydelliseksi, kun vierittää koko syyllisyyden kiven minun niskaani.

En minä halua olla huora. En minä ole huora.

Tänään tämä ällöttävä huora lähtee poikaystävänsä kanssa hakemaan pikaruokaa ja katsomaan leffaa samalla kun Salla istuu yksin, katkeroituneena sinkkuna kotonaan. Hän ei siedä sitä, että minulla menee hyvin ja jollain kierolla tavalla minä nautin siitä.