Kauhea meno päällä kokoajan, en millään meinaa pysyä mukana! Yleensä kun minulla menee hyvin ja olen kiireinen, käy ennemmin tai myöhemmin niin, että pää putoaa kyydistä ja kaikki romahtaa taas. En vain millään osaa painaa jarrua ajoissa, en osaa sanoa hyville jutuille ei.
Laurin kanssa olemme yhdessä edelleen, samalla rennolla otteella mennään ja sanoisin, että kaikki on paremmin kuin koskaan. Tämä on ensimmäinen kunnollinen seurustelusuhteeni, eikä seurustelun kaava ollut minulle milläänlailla selvä, mutta nyt olen ymmärtänyt sen. Sitä kaavaa ei vain yksinkertaisesti ole.
Terveys keikkuu vaakalaudalla, kaikki ei ole hyvin, muttei nyt hirvittävän huonostikaan. Tiedän kyllä, että jos jatkan tätä tahtia, niin tippa on kädessä ennemmin kuin osaan odottaakaan. Olen kuitenkin ottanut senkin asian hoitaakseni ja lääkäriaika on varattu, uudelle lääkärille ja ihan perustarkastukseen vain. En kertonut minkään olevan vialla, en sanonut tämän olevan mitään kiireistä, vaan halusin vain mennä varmistamaan kaiken olevan ok. Vaikka tiedän, ettei kaikki ole, niin en silti halunnut aiheuttaa mitään hysteriaa.
Tommista ei ole kuulunut. En edes muista milloin puhuimme, yllätys sinänsä. Hän on taas hiljaa niin kauan kunnes tarvitsee jotain, sitten hän soittaa itku kurkussa ja anelee apua. Ihan sama, en jaksa murehtia siitäkään.
Vaikka pikkuvikoja löytyykin, niin yleisesti ottaen kaikki on ihan jees.
Illalla ajattelin kirjoittaa teille vielä jotain, en tiedä mitä, mutta jotain muuta kuin tällaista perus höpöttelyä. Käykäähän myös kyselemässä ask.fm/AdaAmalia !!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti