Annatsä kaikkes vai annatsä kaikille?

Laurin kanssa kaikki on samanlaista kuin aiemminkin, vaikeaa, mutta emme aio luovuttaa. Eteenpäin kahlataan, syvissä vesissä, mutta silti.

Ja sitten on Tommi. Hän soitti eilen, vonkasi seksiä kuten tavallista. Löin luurin korvaan, en jaksanut kuunnella. Laitoin viestin perään.

"Jos tää maailma olis reilu, me oltais yhdessä nyt. Jos sä olisit rakastanut mua silloin, kun mä rakastin sua, me oltais yhdessä nyt. Mutta se ei mee niin, elämä ei mee niin. Mä luovutin ja mä olen ihan hirveän pahoillani siitä. Mä en voi olla osa tuota sun ja Sallan on-off leikkiä, mä en voi olla varavaihtoehto. Mä kunnioitan itseäni liikaa. Mä haluan vierelleni ihmisen, joka rakastaa mua just tällaisena ja joka tulee tapaamaan mua, vaikka kieltäytyisinkin seksistä. Mä haluan ihmisen, joka ei halua ostaa mua rahalla. 

Mä olen ihan hirveän pahoillani, että mä rakastuin toiseen. Elämä vaan menee niin. Jos myöhästyy yhdestä junasta, ei sitä toista välttämättä enää tuu. Ja sä myöhästyit, rakas. Mä haluan tietää vaan yhden asian. Pystytkö sä olemaan mun ystävä? Ilman motiiveja, ilman taka-ajatuksia? Katso itseäs peilistä, mieti tarkasti ja kerro se sitten mulle. Jos sä haluat vaan seksiä, niin se on ihan ok. Sitä sä et kuitenkaan nyt saa. Mä lupaan, että mä otan yhteyttä, jos me erotaan Laurin kanssa. Mä lupaan sen. Mutta jos sä et halua mitään muuta kun seksiä, niin sano se nyt ja annan mun olla. Älä anna mun yrittää olla sun ystävä, jos sä et sitä halua. Tää sama keskustelu on käyty miljoonaan kertaan ja se sattuu. Musta tuntuu ihan tosi pahalta, enkä mä osaa päästää irti. Pieni osa musta tulee aina rakastamaan sua ja se on asia, mille mä en vaan voi mitään. Se suurempi osa kuitenkin rakastaa Lauria ja Laurin mä haluan. Ja mä tiedän, että pieni osa susta rakastaa mua, mutta se suurempi osa jotain muuta.

Ehkä jonain päivänä, rakas, mutta ei nyt."