Toistan tyhjät lupaukset taas tammikuun taitteessa

"Sulla ei oo mitään oikeutta sanoo mulle, että mä oon huono ihminen. Sä voisit itse ihan hyvin olla tässä tilanteessa. Tässä vois olla ihan kuka tahansa. Meillä on kaikilla samat lähtökohdat, eri asiat vaan vaikuttaa meihin. Mä tein yhden väärän valinnan. Yhden ainoon väärän valinnan ja se oli siinä. Sä voit joutua vaikean valinnan eteen milloin tahansa. Ihan milloin tahansa ja silloin sä voit valita väärin. Ja sut tuomitaan siitä. Kaikki tuomitsee sut, jokaikinen ihminen sun lähellä tuomitsee sut. Se ei oo niin helppoo. Pidä se kultalusikka tiukasti sun hampaides välissä, se voi pudota hetkenä minä hyvänsä."

Tänä aamuna kun kirjauduin sisään bloggeriin, olin taas saanut yhden lukijan lisää. Kukaan, joka ei pidä blogia, ei voi ymmärtää sitä. En tiedä ymmärtääkö ylipäätänsä kukaan, kuinka paljon tämä merkitsee minulle. Yksi tuntemattoman ihmisen hiiren klikkaus, yksi painallus, joka on niin pieni asia hänelle, on tosi suuri asia minulle. Se, että ihmiset lukevat tekstiäni, kuuntelevat minua ja ovat kiinnostuneita asioistani, merkitsee minulle suunnattoman paljon. Niin pieni vaiva teille, niin suunnaton ilo minulle.

Kun istuu yksin kotona, miettii tekemiään virheitä ja on tulossa kirjoittamaan niistä blogiin, on aivan mahtavaa huomata, että on joku joka kuuntelee. En ikinä ole kykeneväinen kertomaan sitä sanoin, mutta se on suuri juttu. Tosi suuri.

Näin viime yönä unta Tommista. Luulin jo hetken päässeeni eroon niistä unista, mutta en päässytkään. Ne ovat täällä taas. Ja aamulla herättyäni en voinut välttyä kiusaukselta mennä katsomaan hänen Facebook profiiliaan. Hän on muuttanut. Ihan yhtä lähellä hän asuu kuin ennenkin, mutta pienemmässä asunnossa. Kuulostaa kai siltä, että hän on minulle pakkomielle, mutta ei hän ole. Minulla vain on niin paljon ylimääräistä aikaa, että kulutan sitä selailemalla tuttujeni Face sivuja, lukemalla blogeja ja kirjoittamalla teille. Tommi vain sattuu olemaan yksi noista tutuista, ei sen enempää. Hän on osa elämääni, hän on osa menneisyyttäni, eikä se asia muuksi muutu.

Laurin kanssa on ollut melko hiljaista taas, kaikki on periaatteessa hyvin, mutta silti jokin on vialla. Koko ongelma tiivistettynä on kai se, että olemme ystäviä, jotka harrastavat seksiä. Se ei toimi niin. Ei se ole normaalia. Kyllä minä rakastankin ja hän rakastaa, mutta emme silti ole kuten mikä tahansa pari. Emme kävele käsikädessä, emme ylipäätänsä liiku ikinä yhdessä missään. Olemme meillä, tekemättä mitään. Se ei vain toimi niin. Mutta ymmärrän kyllä, että minun kanssani on vaikeaa. Ei kukaan halua sitoutua tällaiseen. Olen liian vaikea. Tiedän hänen myös pelkäävän sitä vieroitushommaa. Pelkään sitä itsekin, en edes tiedä tuleeko siitä mitään. Pakko tulla. Pakko.

Sekavaa tekstiä, sekavia ajatuksia. Yritän ehkä myöhemmin kasata itseni ja kirjoittaa jotain selkeää. Ajatuksia on vain niin hirveästi, ei niitä saa ulos mitenkään kokonaisina. Tekstiä tulee niin hurjaa vauhtia, etten ehdi edes kirjoittaa.