Keskellä yötä lumihangessa ilman kenkiä. Kylmä ja liukasta. Huudot kaikuvat perässäni, mutta minä vain jatkan juoksemista. Jatkan vaikka minuun sattuu. En jaksa kuulla niitä samoja selityksiä enää. Mutta olen liian hidas. Hän tarttuu minuun takaa päin ja nostaa syliinsä. Rimpuilen, mutta hän on liian vahva.
"Rauhoitu, rakas. Kaikki on hyvin. Hengitä nyt ja oo ihan rauhassa."
En halua. Haluan pois, haluan kotiin. Puoliväkisin hän raahaa minut takaisin sisään, peittelee ja nukahdan samantien. "Hullu", hän varmasti ajattelee.
"Mä rakastan sua, anteeks"
Sovintoseksiä, hellyyttä ja suudelmia.
tell more?? :0
VastaaPoistaUudemmassa tekstissäni pohdin joitakin asioita hieman tarkemmin. Luultavasti huomenna kirjoitan vielä yksityiskohtaisemman kuulumispostauksen viimeisen parin päivän tapahtumista. Minulla ja Laurilla on kuitenkin kaikki ihan hyvin, älkää huoliko <3
VastaaPoista