Pelkästään jo eläminen maailmas on vaarallista

Tekee mieli kirjoittaa syvällisyyksiä, mutten tahdo kirjoittaa vain sanoja vailla merkityksiä. Mieli poukkoilee sinne tänne. Postauksen julkaisuajoista huomaa, ettei uni vieraile tällä suunnalla turhan usein.

Mietin tänään jotain muka-syvällistä-paskaa, kun makoilin yksin eteisen lattialla. Mä oon aikuistunu tosi paljon tän Tommi -jutun myötä. Jokaisella tulee elämässä kai se yks juttu, joka kasvattaa henkisesti ja jonka jälkeen ei olla lapsia enää. Toisilla se on muutto omaan kämppään, toisilla se on armeija ja mulla se sattu olemaan Tommi. Ihan hyvä niin. Kai. Tai en mä tiedä.

Pohdin myös, että miks mä kirjoitan blogia kirjakielellä. Kai se vaan on kivempi niin. Se on mun tyyli kirjoittaa, se on jotenkin pinttyny tapa. Tää teksti vaan lähti tulemaan mun päästä näin, sekoja ajatuksia kirjotettuna just niin kuin ne sattuu ulos tulemaan. Ajatusten virtaa, sekoa.

Ja nyt mä vaan mietin, että miks mulla on niin mukava lattia kotona. Ei oo kai ihan normaalia kuluttaa puolta päivää makaamalla keskellä lattiaa. Ainakin Lauri sanoi, ettei terveet ihmiset tee niin. "Mut mä en oo terve."

Mä teen just mitä huvittaa. Mulla on kai joku uhmaikä nyt. Normaalisti se tulee joskus kolme vuotiaana ja mulla ei ollu sitä silloin. Mä oon vähän jäljessä. No, vaan neljätoista vuotta, ei oo paha.

Katoin tänään kans muumeja Laurin tietokoneelta. Se oli suihkussa ja käski mun tehdä jotain viisasta sillä aikaa. En mä keksiny muutakaan, niin avasin tuben ja katoin muumeja. En mä voinut blogiinkaan tulla, se olis ollu liian iso riski siellä. Laurilla on tapana aina hiipiä mun taakse ja pussata niskaa sillai yllättäen. Se on ihan jees, vaikka mä säikähdänkin aina.

Mun pitäis kai nukkua nyt, mut mun lakanat tuoksuu Laurin tukalle. Mä hymyilin päättömästi kun yritin saada unta ja sit totesin ettei se vaan tuu. Haluun Laurin tänne, mut sekään ei tuu. Ehkä huomenna. Ehkä.

Viis yötä jouluun. Kai. En mä jaksa laskee, en oo hyvä sellaisessa. Oon aina ihan sekasin päivistä ja numeroista ylipäätään. Panikoitiin jo eilen, että mä oon raskaana, mut todettiin että me vaan laskettiin väärin. En mä voi olla, en mä voi.

En usko, että kukaan teistä roikkuu mukana tässä teksissä enää, koska tässä ei vaan yksinkertasesti oo mitään ideaa. Punanen lanka puutui jo alusta alkaen. Ehkä munkin vaan täytyy luovuttaa ja yrittää nukkua.

Kertokaa toki jos pääsitte loppuun asti, tälläistä sekoa höpöttelyä mä jaksaisin kirjoittaa vaikka loputtomiin, mutten sitten tiedä onks se kenenkään mielestä aidosti kiinnostavaa tai edes millään tasolla viihteellistä...