Hurjan kiireinen päivä minulla tänään, olen luvannut juosta sinne ja tänne, tehdä sitä ja tätä enkä ajatellut, että päivässä on tosiaan vain kaksikymmentäneljä tuntia. Perjantai 13. päivä tuskin helpottaa asioita, mutta ainakaan vielä mikään ei ole mennyt pieleen. Nyt kuitenkin sain hetken rauhaa ja ehdin istua höyryävän kahvini kanssa kirjoittamaan teille. Bea tänään aamulla pyysi jonkinlaista tekstiä minusta ja luonteestani, joten sellaista ajattelin nyt kirjoittaa. Olen aiemminkin kertonut itsestäni blogissa ja myös luonteestani jonkin verran, mutten mitään kovin laajaa. En nyt tähän hätään jaksa etsiä niitä postauksia teille, koska tämän hetkinen kirjoituslaitteistoni on vanha ja surkea, ja selain meinaa kaatua kokoajan. Mutta mennään näillä, mitä meillä on. Nyt siis aiheeseen.
Jos luonnettani pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi ehdottomasti 'ailahteleva'. Toisina päivinä olen super iloinen ja positiivinen ja toisina päivinä taas olen harmaa pilvi ihmismassan keskellä ja pienikin vastaisku hajottaa minut. Olen kuullut ihmisten sanovan niin oikeassa elämässä kuin blogissakin, että olen omalaatuinen persoona. Erotun joukosta ajattelutapani kanssa ja olen ylpeä siitä. Toisaalta se on myös negatiivinen asia. Olen ihminen, jota on todella vaikeaa käsitellä. Tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa, mutta kaikki eivät tule toimeen minun kanssani. Minulla on tiettyjä periaatteita ja arvoja, joista pidän tiukasti kiinni ja joita joidenkin ihmisten on vaikeaa hyväksyä. Arvoista kirjoitan kuitenkin erillisen postauksen, siitä enemmän sitten siellä.
Ne ihmiset, jotka kuitenkin tulevat toimeen kanssani ja ymmärtävät sen, että kaipaan rakkautta ja läheisyyttä, mutta myös omaa tilaa ja yksinäisyyttä, sanovat minun olevan ihana persoona. Olen kiltti ja huolehtivainen, pidän lähimmäisteni puolta ja olen valmis rientämään apuun vaikka keskellä yötä. Minulle voi aina soittaa ja minä jaksan aina kuunnella. Yritän myös neuvoa parhaani mukaan.
Näen maailman vaaleanpunaisten lasien läpi. Olen taiteellinen ja rakastan musiikkia. Kirjoittaminen on tapani purkaa ahdistusta ja ilmaista tunteita. Uusien ihmisten seurassa olen aluksi ehkä hieman hiljainen, mutta siinhän suurin osa meistä on. Asia, josta olen kaikista eniten ylpeä itsessäni, on rehellisyys. Sen takia koko tämä Tommi-Salla -sotku sotii täysin luonnettani ja arvojani vastaan ja minun on niin vaikeaa hyväksyä tätä kaikkea. Luonteeni huutaa, että minun täytyy kertoa totuus, se on oikein. Ymmärrän kuitenkin, että toisinaan totuus satuttaa liikaa ja valhe on kaikkien kannalta parempi ratkaisu.
Olen myös melko avoin, enkä häpeä kertoa menneisyydestäni. Kerroin salasuhteestani Laurille, kun olimme tunteneet vasta hetken, eikä se ollut edes vaikeaa minulle. Hän tietää muutenkin miltei kaiken minusta ja se on hyvä asia. En kuitenkaan ole juorukello, enkä levittele muiden asioita. Puhun vain omista jutuista tai sellaisista asioista, joista ei ole haittaa kenellekään.
Piirteitä, joista en pidä niin paljon, ovat esimerkiksi kateellisuus sekä lyhyt pinna. Olen helposti kateellinen muille ja tiedostan sen, mutten vain voi mitään sille. Ärsyynnyn myös helposti, jos minua ärsytetään. En kuitenkaan näytä sitä ulos päin, mikä lasketaan kai myös huonoksi asiaksi.
Sellainen minä olen, kaikkine virheineni, mutten kai silti olisi mielummin kukaan muu kuin juuri minä itse.
Sanojen asteella
Voin tehdä syviä viiltoja
Mut pitäisihän sun jo tietää etten mä
Sellaista tarkoita
Mut jos et sä ymmärrä
Se on ihan sun ongelma
Mä en ainakaan aio muuttaa
Mun kaunista luonnetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti