Mua armahda nyt, älä leiki mun tunteilla

Sano kyllä taikka ei,
Joko haluat tai sä katoat
Mua armahda nyt, älä leiki mun tunteilla

"Mä annoin sulle tuhat uutta mahdollisuutta, annoin sun olla mun. Olin sun, olin sun aina kun sä mua tarvitsit. Sadannen kerran sait anteeks ja murskasit mut aina uudestaan. Käytit mut loppuun ja heitit pois. Valheita valheiden perään ja aina mä annoin anteeks. Kerta toisensa jälkeen. Sun ei edes tarvinut pyytää, mä annoin anteeks. 

Sä tiesit, että mulle voi aina soittaa ja mä tulen. Ja se oli se virhe. Se oli mun suurin virhe ikinä. Mua ei tarvinut tavoitella, mä en leikkinyt vaikeaa. Mä en huutanut ja vittuillut, mua ei tarvinut yrittää miellyttää. Mun seurassa sai olla just sellainen kun on, sai sanoa mitä ajattelee. Ja sä et pitänyt siitä. Sä kaipasit jotain sairasta leikkiä, sä halusit olla kissa ja mun olis pitäny olla sun hiires. Mut kaikella on rajansa. Siihen mä en lähteny. Koko leikki oli käännetty väärin päin. Mä olin se kissa ja sä jouduit hiiren rooliin. Ja sä yllätyit nauttiessas siitä. Muttet silti ymmärtänyt, että siinäkin on riskinsä. Ja sit tuli se päivä, kun kissa kyllästyi leikkiinsä. Kissa ymmärsi, että hiiri on tavoittamaton. Se ei anna, vaan se ottaa. 

Sä yllätyit, kun mä luovutin. Luulit mun juoksevan sun perässäs ikuisesti, palvovan sua kuin Jumalaa. Sä tarvitset vierelles jonkun, joka antaa sulle hyväksyntää. Jonkun, joka ihailee sua ja jonka kanssa sä voit leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Mut se joku en ole minä. Sen leikin olisi pitänyt loppua jo aikoja sitten, mut sä innostuit liikaa. Sä et osaa lopettaa, sulle koko elämä on vaan leikki. Sä väsytit mut, mä en jaksanut enää.

Ja nyt on tullut se hetki, kun sä ymmärrät, että oikeesti se kissa olit kokoajan sä. Sä olet se riippuvainen, sä olet se sairas. Mä päästin irti, mä annoin olla. Mä olen se, kenen puhelimeen soittaa tuntematon numero keskellä yötä ja toisesta päästä kuuluu vain itkua juuri ennen kuin luuri lyödään korvaan. Kyllä mä tajuan, että se olet sä. Mutta sä et saa mun huomiota enää. Mä olen jatkanut eteen päin, mulla on uus elämä, enkä mä kaipaa sitä vanhaa. Älä roiku mussa enää, päästä irti paidanhelmasta. Anna mun olla, jatka matkaas yksin ja kaadu vaikka mun puolesta jos siltä tuntuu. Mä en ole mikään tukipilari, johon nojataan kun menee huonosti ja johon kustaan kun menee hyvin.

Poista mun numero. Poista se, äläkä soita sinne Fonectaan enää. Älä soita, vaikka sulla olis mikä. Mä en halua kuulla sun murheitas. Mä en halua kuulla itkua. Se saattais toimia, mä saattaisin repsahtaa. Jätä mut rauhaan. Nyt. Hyvästi, Tommi."