Sivut

torstai 26. joulukuuta 2013

Mä pakenin satuun ku tää todellisuus sattuu

Yksi päivä tätä elämää takana päin taas ja elossa ollaan yhä. Lyhyt se on se elämä. Välillä sitä tulee mietittyä, että mitä jos tämä onkin vain jokin kiero juoni. Mitä jos olenkin vain avaruusolioiden testikappale? Mitä jos kaikki ihmiset ympärilläni juonivat selkäni takana jotain ilkeää juonta minua vastaan? Mitä jos he kaikki ovat liittoutuneet yhteen ja minua tarkkaillaan? 

Tai mitä jos tämä onkin vain uni? Joku päivä herään kymmenen vuoden koomasta ja olenkin joku täysin muu. Olen argentiinalainen viisikymppinen mies, vaipunut koomaan autokolarin seurauksena ja näen unta kokoajan. Oikeasti onkin vuosi 3956 ja pian herään johonkin toiseen todellisuuteen.

Tai mitä jos olenkin -80 -luvun pirinisti muija, psykoosiin vaipunut ja harhainen? Joku päivä herään ja minut lähetetään hullujen huoneelle.

Eihän sitä ikinä tiedä, mutta nyt tällä hetkellä olen kuitenkin ihan vain Ada. 17-vuotias ahdistunut ja yksinäinen tyttö. Ehkä mainitsemistani vaihtoehdoista paras mahdollinen. Tai mistäs minä tiedän, ehkä argentiinalaisenakin olisi ihan hauskaa. 

Joo, nyt täytyy rajoittaa näitä juttuja ja palata tähän maailmaan taas. Alkaa lähteä lapasesta ja kohta pomppaan oikeasti johonkin toiseen todellisuuteen, jos en palauta tätä todellisuutta mieleeni.

2 kommenttia:

  1. tekee pahaa katsoa kun sulla on niin huono olla :c mitä jos oikeesti menisit juttelemaan jollekkin ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuvuodesta on lähtö lääkevieroitukseen avohoidon merkeissä, joten sitä kautta saan kai myös keskusteluapua hommattua. Valoa tunnelin päässä, sanoisin :) Olen kuitenkin aika negatiivisillä mielin tuosta koko vieroitushommasta ja muutenkin siitä, että joudun jonkun tuntemattoman kanssa käymään henkilökohtaisia asioitani läpi, mutta tiedän sen olevan minun parhaakseni. Täytyy vain sinnitellä ja yrittää pitää mieli positiivisena, etten peru koko juttua.

      Poista