Kuten eräs lukija arvasikin, niin Lauri otti yhteyttä. Katuvana, kuten yleensä. Tommin kanssa tiesin aina, ettei hän kadu oikeasti, mutta Laurin kanssa se on erilaista. Anteeksipyyntö oli vilpitön ja hän tuntui aidosti ymmärtävän mitä teki väärin. Se ei kuitenkaan riittänyt minulle enää, katui hän viimeksikin, mutta silti sama tapahtui uudelleen.
Käskin hänet tänne, puhuimme, paljon. Löin kaikki totuudet vasten hänen kasvojaan, olin töykeämpi kuin koskaan ennen häntä kohtaan. Viha purkautui äärimmäisenä kylmyytenä, viileinä sanoina, eikä huutona kuten minulla yleensä on tapana. En halunnut suututtaa häntä, vaan halusin aiheuttaa hänelle pahan mielen. Tiesin sen olevan ainut jäljellä oleva keino ja se toimi. Hän itki ja minuakin alkoi itkettää. "Viimeinen mahdollisuus", minä sanoin. Nyt kaikki on hyvin, ainakin hetken.
Tein selväksi, että jos joudun pettymään taas, saa hän etsiä seuraa muualta. Siinä päätöksessä aion myös pysyä, Tommin kanssa lipsuin liikaa ja sanat menettivät merkityksensä, samaa virhettä en aio tehdä uudelleen.
Ja se lause, joka jäi soimaan päähäni, puhuttiin selväksi myös.
"Eihän me sillai tosissaan seurustella"
Kysyin mitä hän haluaa, annoin vaihtoehtoja. Joko me seurustellaan tai ei seurustella, se päätetään nyt ja tässä. Hän kuulemma halusi seurustella. Varmistin monta kertaa, kysyin muuttaako hän mielensä humalassa. Ei kuulemma muuta.
"Miks sä sit sanoit niin?"
Ei hän kuulemma tiennyt. Hän halusi vapauksia, hän ajatteli sen kuulostavan erilaiselta kuin se kuulosti. Kyllä minä sinänsä ymmärrän mitä hän sillä tarkoitti. Sen oli kai tarkoitus tulla ulos hänen suustaan enemmänkin tyylillä: "Tää ei oo vakavaa niin kuin kihloissa olo on, meillä ei oo tarkkoja sääntöjä ja sä et skitsoo mistään pikkujutuista, niin mä en ajatellut että sua haittaa jos mä meen baariin."
Niin se on. En itsekään halua mitään supervakavaa, tarkkoja tapaamisaikoja ja samanlaisia tuulipuvun takkeja, ei, ei, ei.
Turha sitä on enää miettiä, kaikki on nyt kunnossa ja hän on hyvittänyt virheensä. Valtakunnassa kaikki hyvin.
Olen löytänyt blogisi vasta äskettäin, ja myönnän etten ole kaikkia postauksia lukenut. Siispä minulle on herännyt kysymyksiä. Minkäikäinen Lauri on? Minkälainen hän on luonteeltaan? Onko hän tunnettu sellaisena ''onnellisena poikamiehenä'' vai onko takana vakaviakin parisuhteita? Onko kaikki sun ystävät (nykyiset/entiset) samanlaisia kuin Tommi ja Lauri, käyttävätkö paljon päihteitä, kuuluvatko ''narkkipiireihin''. Entäpä sinä? Käytätkö lääkkeiden lisäksi huumeita? Pahoittelut kauheasta kysymystulvasta.
VastaaPoistaItse aloin seurustelemaan vakavasti vasta täytettyäni 24 vuotta, ennen sitä keskityin vain pitämään hauskaa ja nauttimaan elämästä. ''No strings attached''. Ja voin käsi sydämellä sanoa etten kadu yhtään. Itseasiassa jos totta puhutaan en olisi edes pystynyt sitoutumaan noin nuorena toiseen ihmiseen, kuin mitä esimerkiksi sinä olet. Ja nyt ollessani jo 25 ikävuoden ''paremmalla'' puolella, voin myöntää ajatuksen vakavasta suhteesta kauhistuttavan minua aina aika-ajoin, vaikka olenkin ollut elämäni ensimmäisessä vakavassa parisuhteessa jo reilut 2,5 vuotta.
Olen kuitenkin saannut sellaisen käsityksen Laurista, että hän myös nauttii vapaasta elämäntyylistään, elää ''löysin rantein'' sekä menee ja tulee silloin kun huvittaa. Näen hänessä paljon samaa kuin itsessäni, ja tämän takia kysynkin; Oletko varma että hän pystyy sitoutumaan vain yhteen naiseen? Mikä kiire sullakin, nuorella naisen alulla on kiire seurustelemaan noinkin ''vakavasti''? Elä, naura, nauti! Äläkä tuhlaa energioitasi miesasioihin. Kyllä sitä ehtii rauhoittumaan myöhemminkin.
Tosin ihmiset ovat erilaisia, ja näin ollen toisen lempiasiat voi olla toisen inhokkeja ja päinvastoin. Sama pätee myös elämäntyyliin, ei ole vain yhtä ja ainoaa tapaa elää, ja kerroinkin vain omat näkemykseni ja kokemukseni! Tarkoitukseni ei siis ole millään tasolla pahoittaa mieltäsi.
Sitten minulla olisi vielä toivepostauksia parikin kappaletta, kysymyspostaus ja postaus sun menneisyydestä.
Huh, olipa paljon asiaa kerrakseen. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle Ada!
Postauksia tosiaan on miltei 500, joten en yhtään ihmettele, että kysymyksiä on jäänyt mieleesi :D Vastailen kuitenkin mielelläni kaikkeen, mitä lukijoilla tulee mieleen kysyä :)
PoistaLauri on siis 21-vuotias, minua neljä vuotta vanhempi. Sanoisin hänen olevan enemmänkin tyyppiä "onnellinen poikamies", mikä vaikeuttaa asioita jonkin verran, mutta on hänellä takanaan myös yksi pitkä parisuhde, joka kuitenkin päättyi huonosti. Siitä en ole kertonut blogissa sen tarkemmin, enkä luultavasti tule kertomaankaan.
Muut ystäväni eivät tosiaankaan ole samanlaisia kuin Lauri ja etenkin Tommi, huumeita heistä ei käytä kai kukaan ja alkokin pysyy melko minimissä. Itsekin voin ylpeänä sanoa, etten ole ikinä käyttänyt huumeita, mutta lääkesekoiluja on taustalla kyllä, enkä ole mitenkään ylpeä niistä.
Lauri tosiaan on menevää tyyppiä ja olen epäillyt kykeneekö hän sitoutumaan edes yhteen naiseen, minuun. Olemme käyneet pitkiä keskusteluja asiasta ja hän kyllä vakuuttaa pystyvänsä siihen. Menemme kuitenkin rennoin säännöin, ei mennä liian vakavalla pohjalla, ettei kumpaakaan ala ahdistaa. Olemme myös sopineet, että jos toinen kaipaa tilaa, niin sitä annetaan. Saa mennä ja tulla miten haluaa, eikä ole liimattuna kiinni toiseen. Jos ei ehdi tavata, niin ei ehdi, siitäkään ei oteta mitään paineita.
Jokaisella tosiaan on oma tapansa elää ja hyvä niin. En ottanut kommenttiasi mitenkään loukaavana, vaan se oli ihan hyvin kirjoitettu. Kysymyspostaus tosiaan olisi kiva, epäröin vain sitä, että löytyykö keneltäkään intoa kysellä mitään. Voisin kuitenkin seuraavaan tekstiini heittää mahdollisuuden kysellä ja jos kysymyksiä tulee, niin vastailen sitten niihin. Menneisyydestäni olen kirjoittanut jossain tekstissä, voisin kohta yrittää etsiä sitä ja linkitän sen tähän, jos vain löydän sen. Tarkoituksena olisi kirjoitella vanhoista jutuista lisääkin, mutten tee sitä nyt. Kirjoittelen niistä asioista aina silloin, kun minulla on jo muutenkin paha mieli, enkä pahoita mieltäni miettimällä niitä juttuja hyvällä hetkellä.
Minunkin kommentistani taisi tulla melko pitkä, asiaa riitti reilusti! Nyt yritän etsiä sitä menneisyyspostausta, kiitos kommentistasi ja hyvää uutta vuotta myös sinulle!
http://adaandtheone.blogspot.fi/2013/10/toiset-voi-olla-sun-sydamessa-mut-ei.html Siinäpä se, rankkoja juttuja... Kirjoitan kyllä lisääkin, mutten nyt
Poista