Filmillä ilkut muistoista, vitut

Heräsin äsken puhelimen soittoääneen, Lauri kyseli vointiani. Hän ei vielä tiennyt pääseekö tänään käymään vaiko vasta huomenna. "Ei mitään kiirettä, kyllä mä pärjään." Hän vain naurahti hermostuneesti. Minua turhauttaa, kun tiedän aiheuttavani huolta hänelle. En halua sitä, en halua hänen stressaavan takiani. Hän lupasi soitella vielä myöhemmin, jos ei ehdi käymään.

Heti puhelun loputtua mieleeni palasi uni, jota olin nähnyt juuri ennen heräämistäni. Tommi, alkoholi, menneisyys. Miksi hän on unissani yhä? Miksi alitajuntani palauttaa hänet mieleeni kokoajan? Se ei ole reilua. Se ei ole hyväksi minulle.