Kaikki oli ihan kohtalaisen hyvin aina siihen asti, kunnes lähdin koulusta kotiin. Ajattelin poiketa kaupan kautta hakemaan maitoa, mikä osoittautuin päivän huonoimmaksi valinnaksi. Hyllyjen välissä törmäsin tottakai Tommiin ja Sallaan. Ei siinä vielä mitään, mutta arvasin, ettei Salla osaa käyttäytyä. Tommi esitti, ettei huomaa minua ja Sallapa päätti sitten varmistaa, että Tommi varmasti huomaa, kuka kauppaan on tullut.
"Suututsä, jos mä tapan ton?"
Mitä? 'Toi' olin minä ja kysymys oli osoitettu Tommille. Nyt mentiin liian pitkälle. Ihan liian pitkälle. Luulin jo hetken kuulleeni väärin, mutta Tommin vastaus vain varmisti minun kuulleen oikein.
"Älä välitä siitä, kuvittele, ettei sitä ole olemassakaan."
Jep. Siinä he viiden metrin päässä minun selkäni takana puhuvat minun tappamisestani. Voisin viedä asian eteenpäin, syyttää vaikka kunnianloukkauksesta tai uhkauksesta, mutta sekin vain kääntyisi minua vastaan. Ja siinä vaiheessa vanhempani sotkettaisiin mukaan kuvioon, olenhan alaikäinen ja sitä en todellakaan halua. Tietääköhän Salla kuitenkin kaiken?
Olivat he sitten enemmän tai vähemmän tosissaan ja tiesi Salla sitten mitä tahansa, tuollaista en siedä. Ja kaikkein surullisinta on, etten sanonut mitään. Kävelin tyynesti kassalle, aivan kuin sumussa maksoin maitotölkkini ja astuin ulos kaupasta. Sinne he jäivät, keskustelemaan minusta ja minä seisoin ulkona sateessa. Tässä vaiheessa koko lause vasta varsinaisesti iski vasten kasvoja "Suututsä, jos mä tapan ton?" Tapan. Tapan, tapan, tapan. "Suutusä, jos mä tapan ton?"
Tyhjä olo. Olen kuin pelkkä kuori, koko sisus on kadonnut. Sisälläni ei ole enää mitään eikä ketään. On vain se tyhjä ulkokuori. On kasvot, jotka hymyilevät jatkuvaa tekohymyä vastaantulijoille. On silmät, joista suru näkyy läpi, jos vain osaa katsoa. Olen täynnä kyyneleitä, joita en päästä ulos. En halua näyttää olevani heikko. Muilla on suurempia ongelmia, tämä menee kyllä ohi ajan kanssa. Kaikki unohtavat. Kaikki antavat anteeksi.
Soitin Laurille ja ilmoitin meneväni heille. Hän suostui. Työnsin Tommin ja Sallan mielestäni, kuvittelin, ettei heitä ole olemassakaan. Ja sitten soitti Lauri. "Ei meille voi tullakaan tänään, sori."
Nyt olen siis yksin. Minulla ei ole mitään muuta, kuin aikaa. Aikaa ajatella. Aikaa muistaa.
"Suututsä, jos mä tapan ton?" Tapan, tapan, tapan.
Salla meni oikeasti liian pitkälle,vaikka oisi kuinka vihainen tahansa,ei noin voi sanoa! oot liian kauan ottanut tuollaista paskaa vastaa heiltä,niin ei ihmekkään että tuntuu kurjalta :c ja et sais aatella noin,kaikilla on omat ongelmansa mutta jokaiselle jolle ongelmat ovat vaikeita tai sellaisia mistä ei pääse eroon tai ongelmat eivät katoaisi,niistä kannattaa puhua,silloin tarvitsee kuuntelevaa korvaa,sulla on oikeus näyttää että sulla on paha olla,älä salaa sitä sulle käy muuten vielä pahemmin :c paljon paljon voimia sulle <3 (tiedän varsin hyvin kun miettii miettimistään jotain tilannetta eikä se lähde päästä,se on inhottavaa.. :c )
VastaaPoistaMinusta tosiaan tuntuu, että alan tulla hulluksi. Ajatukset pyörivät päässä, eikä niistä pääse eroon.
VastaaPoistaOlet ihan oikeassa, että tunteet pitäisi näyttää. Ja niistä täytyy puhua. Kiitos ihanasta kommentista, se nosti mielialaani edes hieman <3
Ei tollasta kannata katsella läpi sormien. Olen aivan samaa mieltä! Salla on mennyt liian pitkälle! Oletko ajatellut mitä se aikoo seuraavaksi, kun se on jo aiheuttanut sulle mustelmia ja haukkunut sua huoraksi päin naamaa yms.?
VastaaPoistaKyllä kannattaa puhua asiasta jollekin, jos koululla olisi joku opettaja joka voisi auttaa asiassa? Tai edes joku, joka katkaisisi siivet noilta juoruilta ja joka keskustelisi Sallan kanssa hänen käyttäytymisestään sinua kohtaan. Tuo on erittäin julmaa touhua ja kuvittelisi että lukiossa olevat ihmiset osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset. On varmasti hyvin inhottavaa olla koulussa ja kuulla niitä typeriä Sallan levittämiä juoruja.
Mieti, jaksatko käydä koulua, jos mitään muutosta ei tapahdu?
Hae kulta pieni jostain apua <3<3 Varmasti terkkarista saat ajan psykologin vastaanotolle vai oletko miettinyt hakea apua jostain muualta? Ja jos sinne koulukuraattorille on niin vaikeaa mennä, niin voisitko ottaa häneen yhteyttä sähköpostilla ja kertoa hänelle joistain huolistasi?
Tsemppiä sulle muru! <3
Sitä minä juuri pelkään, että mitä seuraavaksi. Näen painajaisiakin hänestä, eikä se ole yhtään hauskaa.
VastaaPoistaOpettajat ja varmasti muukin koulun henkilökunta ottaa samantien yhteyttä vanhempiimme, koska olemme molemmat alaikäisiä ja heitä minä viimeisenä haluan sotkea tähän. Mutta tiedän myös sen, ettei tämä voi jatkua tällaisena. Koulussa käyminen on muutenkin tarpeeksi rankkaa, eikä tuo jatkuva hyljeksityksi tuleminen ainakaan auta asiaa yhtään.
Pskylogi on tosiaan käynyt mielessä, mutta sieltäkin suunnalta pelkään yhteydenottoa vanhempiin. Odotan niin paljon sitä, että täytän 18 ja vanhempia ei sotketa enää mukaan joka asiaan. Siihen on kuitenkin vielä aikaa..
¨
Kiitos tsempeistä <3
Heräsi vain ajatus näistä edellisistä kommenteista. Jos menet juttelemaan terkkarille tai jollekkin muulle luetettavalle aikuiselle, niin heillä on täysi vaitiolovelvollisuus. Esimerkiksi terkkari ei puhu vanhemmillesi eikä muillekkaan mitään, ilman että hän on saanut sinun lupasi ja suostumuksesi. Jos hän kokee että hänen on otettava yhteyttä ylemmille tahoille jotka voivat auttaa sinua, hän puhuu ensin asiasta kanssasi. Samoin tekevät myös esimerkiksi kuraattori ja psykologi. Ei sun tuollaista tarvi sietää Sallalta enää. Sinuna ehkä mitään viestiä menisi heti heille laittamaan, mutta toisaalta sinä olet kyllä yrittänyt jo tarpeeksi kauan olla välittämättä. Vaikea asia. Salla ja Tommi eivät todellakaan ole normaaleja ja laskeutuneet jollekkin ihmeelliselle todella alhaiselle tasolle. Laurista en osaa oikein sanoa mitään. Saattaahan hänellä olla jokin hyvä syy tai sitten hän on vain todella väsynyt. Mutta kyllähän sinulla on myös oikeus nähdä ihmisiä. Uskon että asia selviää ja voithan sinäkin hienoisesti mainita siitä jotain Laurille kun seuraavaksi näette.:) Beea
VastaaPoistaTiedän kyllä, mutta minun on jotenkin vain niin vaikeaa luottaa.
VastaaPoistaSalla ja Tommi tosiaan ovat aivan omaa luokkaansa, mutta Lauri nyt vain on vähän vaikea tapaus. Hän saa minut epätoivon partaalle silloin tällöin, mutta osaa aina korvata tekemänsä virheet.
Kyllä kaikki tästä vielä selviää, kiitos Beea :)