Lauri se tosiaan osaa yllättää. Aamulla heräsin ovikellon soittoon ja hän oli oveni takana tulossa hakemaan minua kouluun. Ihana mies, ihana. Vaikka eilen olinkin melko ärsyyntynyt, niin silti. Hän osaa aina korjata tekemänsä virheet ja tehdä minut iloiseksi. Noinkin pieni juttu, kuin kyyti kouluun, piristi todella.
Tommista ja Sallastakin kerroin eilen, mutta siihen juttuun minulla ei ole mitään lisättävää. Asiat ovat kuten ovat ja sillä selvä. Minä kestän. Kestän, koska on pakko. Kestän, koska minun täytyy, itseni takia. En jaksa viedä tätä asiaa eteen päin, koska siitä seuraisi vain suurempi katastrofi. Luulen, että pääsen helpommalla näin.
Siinäpä kai kaikki tältä päivältä. Minulla on kyllä luonnoksissa teille vaikka mitä juttuja, mutten ikinä saa kirjoitettua niitä loppuun, joten olkoon ne siellä. Kirjoitan ehkä illemmalla teille vielä jotain, jos tuntuu siltä, enkä keksi muuta tekemistä. Nyt kuitenkin täytyy mennä, heippa ja kivaa perjantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti