Blogissani on tällä hetkellä 999 kommenttia ja 99600 sivunkatselua. Vou mikä saavutus! Tämä kaikki vähän yli puolessa vuodessa. Super paljon kiitoksia teille, ihanat!
Täällä on ollut melko hiljaista nyt pari päivää, satunnaisia juttuja olen kertoillut silloin tällöin. Se vain johtuu yksinkertaisesti siitä, etten ole tehnyt mitään. En ole nähnyt Lauria, en ole oikeastaan edes poistunut kotoa muualle kuin kouluun. Tänään olisi kuitenkin tarkoitus tehdä Laurin kanssa jotain, koska olen ilmeisesti lapsenvahtina viikonlopun, joten silloin en ehdi.
Näin Sallan taas tänään, mutta hän oli suht rauhallinen. Hänen mielialansa vaihtelee vielä pahemmin kuin minulla ja toisina päivinä hän on valmis hakkaamaan minut sairaalakuntoon ja toisinaan, kuten tänään hän ei kiinnitä minuun mitään huomiota. Tommi sen sijaan on kadonnut kuin maan nielemänä. Ennen näin häntä miltei päivittäin kaupassa tai heidän talonsa edessä, mutta nykyään kun hänellä ei ole edes autoa, niin en näe häntä miltei ollenkaan. Ja hyvä niin, en edes tiedä miten reagoisin jos hän tulisi vastaan.
Olen oikeastaan pohtinut sitä, mutten vain tiedä. Pitäisikö minun sanoa hänelle jotain? Kysyä mitä valheita hän minusta selittää Sallalle? Haukkua ja huutaa? Vai pelkästään esittää etten huomaa ja kävellä pois? Voi olla, etten osaa hillitä itseäni siinä tilanteessa ja käyttäydyn ihan juuri niin kuin minusta sillä hetkellä tuntuu. Täytyisi ehkä päättää jotain, koska se tilanne tulee kuitenkin vastaan ennemmin tai myöhemmin, ei hän voi loppu elämäänsä minua vältellä, enkä minä häntä.
Olen myös pohtinut sitä, että mitäs sitten, jos tämä jää nyt tähän, enkä näe häntä enää. Mitä jos hän joskus vuosien päästä istuu pubissa samaan pöytään? Tai tulee juttelemaan kaupan kassajonossa? Mitä minä sitten teen?
Hei!
VastaaPoistaMä olen lukenut sun blogin alusta loppuun tässä kuukauden aikana ja oon huomannu että oot tosi epätasapainoinen ihminen!
Sulla on vaikeuksia unhotaa Tommi ja se paistaa läpi sun teksteistä.
Itse neuvoisin, että kun tulee vastaan tilanne, jossa sun täytyy kohdata Tommi, ajattele että hän on kuin kuka tahansa muu ihminen. Joku ketä et tunne, ihan kuka vaan. Voisitte 'aloittaa alusta', olla kuin ette tuntisi. Niitä vanhoja haavoja on turha repiä auki enää.
Tsemppiä sulle ja hae tyttörakas apua jostakin!<3
- Suvi
Minä tosiaan olen epätasapainoinen ja huomaan sen itsekin. Varsinkin blogissa se käy ilmi, koska täällä kerron miltei kaikki ajatukseni. Muuten elämässä onnistun kuitenkin mielestäni piilottamaan sen varsin hyvin.
PoistaSinullapa on ollut iso urakka lukea tekstini läpi, niitä on kuitenkin kertynyt muistaakseni jo miltei 500! Kiva kuitenkin kuulla että jaksoit lukea :)
Olet oikeassa myös siinä, että minulla tosiaan on vaikeuksia unohtaa Tommi. En tunne enää mitään kovin positiivista häntä kohtaan, mutta silti jonkinlainen huoli ja välittäminen kalvaa minua silloin tällöin. Tiedän, ettei hänelläkään ole ollut helppo elämä, eikä hänellä ole helppoa nytkään ja voin kai jotenkin samaistua häneen ja se tekee irti päästämisestä vielä vaikeampaa. Tuo lienee ihan hyvä neuvo, että jos hän joskus tulee vastaan elämässä, niin aloitan vain alusta...
Kiitos paljon kommentistasi Suvi!