Ensisuudelma käsi kädes kuutamolla

Tommista ei ole onneksi kuulunut mitään sen edellisen puhelun jälkeen, mutta näin hänet tänään. Hän ei tosin nähnyt minua, onneksi. En jaksa häntä nyt. Kyllä se ikävä sielä jossain vaiheessa tulee, tai vaikka ei edes tulisi, hän ottaa kyllä yhteyttä. Nyt en vain jaksa keskittyä häneen. Laurin kanssa menee tosi hyvin ja se on tärkeintä.

Lauri tapasi vanhempanikin tänään, ihan pikaisesti vain tosin. Esittelyt ja kättelyt sain hoidettua ja kaikki meni loistavasti. Ihan sattumalta siis vanhempani osuivat paikalle kun pikaisesti näin Lauria aamusella. Hämmennyimme kaikki toki hieman, koska emme kukaan olleet osanneet varautua tähän tapaamiseen, mutta olen ylpeä Laurista. Hän ei päästänyt suustaan mitään epäsopivaa ja teki vaikutuksen vanhempiini. Minulle on tärkeää, että hän tulisi vanhempieni kanssa edes jollainlailla toimeen ja nyt ainakin vaikuttaa hyvältä ♥

Minulla on huomenna ja torstaina tosi helpot päivät koulussa, ihan vain muutama tunti, joten silloin luultavasti vietän enemmänkin aikaa Laurin kanssa taas vähään aikaan.

En olisi ikinä osannut kuvitella, että Laurista tulee minulle näin tärkeä näin lyhyessä ajassa. Olemme tunteneet nyt siis aikalailla tasan neljä kuukautta ja niitä en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Vaikka välillä onkin ollut vähän vaikeaa ja olen epäillyt tätä kaikkea, nyt tiedän, että kannatti taistella.



Sanoin Laurillekin tänään, että hän on nykyään ihan erilainen. Huomasin muutoksen vasta pari viikkoa sitten ja se on ihan positiivinen juttu. Ennen Lauri ei suostunut ikinä kävelemään käsikädessä, mutta nyt hän saattaa silloin tällöin napata minua kädestä kiinni. En siis sen takia halua sitä, että minun tarvitsisi mitenkään mainostaa suhdettamme kenellekään, vaan ihan vain siksi, että on mukavaa pitää toista kädestä. Nykyään minusta myös tuntuu, että häntä aidosti kiinnostaa mitä sanon. Ennen hän oli välillä todella välinpitämätön, eikä tuntunut olevan yhtään kiinnostunut jutuistani. Hän on myös paljon rennompi, tulee lähelle, kehuu, ehdottaa tapaamisia, kertoo että oli ikävä, puhuu asioista paljon avoimemmin kuin ennen. Hänen on kai vaikea luottaa, mutta nyt minusta tuntuu, että olen saamassa sen luottamuksen puolelleni ja aion olla sen arvoinen.

Kaikki muuttuu päivä päivältä paremmaksi ja hehkun onnea myös ulos päin. Toki huonojakin päiviä tulee, mutta nämä hyvät kantavat eteen päin.

Täällä mietin hymyssä suin ensitapaamistamme neljä kuukautta sitten. Ah, pakahdun onnesta ♥