Loppu tää on, mut ei maailman, mä tiedän

Hurja postausputki päällä, mutta minkäs sille mahtaa. Vihdoin minulla on tietokone, jolla kirjoittaa, minulla on aikaa ja aiheita, joten täältä tulee vielä yksi postaus.

Kirjoitin tosiaan aiemmin tänään taas kirjeen Tommille. (En siis edelleenkään lähetä näitä kirjeitä ikinä.) Aamulla ahdisti tosi paljon. Mietin taas, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Miksi Tommi kiduttaa minua näin? Miksi hän ei päästä minusta irti? Miksi hän lupaa ja lupaa, muttei pidä lupauksiaan?

"Sä olet viikon ja neljä päivää myöhässä. Ja sä et välitä paskan vertaa. Sä saat seksiä Sallalta, eikö niin? Sulla ei ole tarvetta mulle. Tai sit sä vaan totesit, että multa ei saa enää. Mä en suostu enää olemaan sun pikku huoras. Mä oon pukenu päälleni housut sen tiukan minihameen sijaan. Mulla on paita, joka peittää jopa tissit. Ja mä löysin miehen, joka välittää musta silti. Se ei ole vain seksin perässä, se ei valitse ihmistä ulkonäön takia, niin kuin sä teet. 

Sulla menee hyvin nyt, sä et tarvitse sitä olkapäätä, jota vasten itkeä. Mut mitä sä sit teet, kun Salla ei anna? Entä sit, kun sulla menee taas huonosti? Kun alkoholi vie ja sä vikiset? Kun työpaikka lähtee alta ja laskut jää maksamatta? Tiedätkö, rakas, silloin sä juokset taas mun luo. Odotat, että mä säälin ja välitän. Pyydät mua nostamaan sut takaisin jaloilles. 

Mä en auta sua enää. Mä ehkä vastaan, kun sä soitat, mutta yhtään ystävällistä sanaa et tuu kuulemaan mun suustani. Mä en suostu tapaamaan, mä en kuuntele sun huolias, enkä mä kerro omiani sulle. Mä kerron kaiken mitä mä ajattelen susta. Mä saan sut tuntemaan itses maailman kauheimmaksi ihmiseksi. Ja mä nautin siitä. 

Mä kerron sulle, kuinka kaikki tulevat ennemmin tai myöhemmin tajuamaan, millainen sä oot oikeesti. Sä olet valehtelija. Sä valehtelet jopa itselles, etkä tajua sitä. Sä et pysty olemaan rehellinen. Sä et pysty arvostamaan muita ihmisiä. Sä et ajattele niiden tunteita. Jossain vaiheessa kaikki ihmiset näkee sun oikean luontees ja hylkää sut. Ja silloin sä olet yksin. Vasta silloin, rakas, sä tajuat, mitä on yksinäisyys. Silloin sulla ei ole ketään enää. Ja silloin sä löydät sen alkoholin hienouden uudelleen. Sä menetät sun työn, sä menetät sun asunnon ja ihan kaiken. 

Ja silloin, rakas, mulla menee hyvin. Joku kylmä ja talvinen ilta mä istun kotona mun rakkaan kanssa, mulla on ammatti ja työpaikka, mulla on kaikki hyvin. Ja mitä sä teet? Sä soitat taas. Sulla ei ole asuntoa, eikä yösijaa. Eikä sulla ole ketään, kenelle soittaa. Sulla ei ole edes puhelinta enää, vaan sä soitat maksullisesta puhelimesta viimeisillä kolikoillas. Ja sä muistat mun numeron ulkoa vieläkin. Ja sä soitat mulle. 

Mutta silloin, rakas, mä en auta sua enää. Mä olen niin monta kertaa ollut valmis uhraamaan kaiken sun puolestas, mutta en enää. Ja ehkä silloin sä olet viimein kykeneväinen ymmärtämään kaiken, mitä olen sulle yrittänyt kertoa kokoajan. 

Sä menet nyt ja kerrot Sallalle, että sä haluat erota. Vaikka se olis kuinka hankalaa, sä teet sen nyt. Sitten sä soitat niille sun vanhoille ystävilles, niille, kenestä sä luovuit Sallan takia. Sä pyydät anteeks ja ehdotat tapaamista. Sä hankit ne ystäväs takaisin. Sä hoidat työsi kunnialla, teet kaikkesi sen eteen. Ja sä lopetat juomisen. Laitat joka viikko sen viinapullon hinnan sun säästötililles. Ja senttiäkään et nosta sieltä. Sä opettelet säästämään. Ja sitten sä hankit harrastuksen, johon sä käytät ne säästämäs rahat. Se voi olla mitä vaan, mistä sä nautit. Urheilustahan sä pidit, eikö? Jotain sellaista. Kuntosalia, kunnon juoksuvarusteet tai jotain. Ja mä lupaan, että vuoden päästä tähän aikaan sulla menee loistavasti. Ja silloin sun elämän ainoa puute on se nainen. Ja silloin, rakas, sä olet niin tasapainoinen, itsevarma ja henkisesti hyvässä kunnossa, että sulla ei ole mitään ongelmaa sen asian kanssa. Ehkä sä löydät harrastuksen parista jonkun kiinnostavan. Tai kenties työpaikalta. Kyllä se oikea tulee vielä vastaan, älä etsi, vaan anna elämän kuljettaa sua. Sulla ei ole mikään kiire.

Sä kyllä pärjäät, rakas.